Uussi raumlaissi jaarituksi

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, E. W. Ponkala, 1912.
Kon Dasala Vilkk kadoksis ol Hakkri Iiro otta sotamiähem besti Kon Dasala Vilkk vedo voitt Maistri raakpuu Tasala Vilkk osta uude silkkhatu Välmlän Gyäri heosengaupa Tasala Vilku valehammas Kon Dasala Vilkk sulkku saerast Pitsreunane nestuukk Kanniston Gyäri automobiilreis Preciosa Maij Tasala Vilku naimisreis Erinomase hyvä lindkoer Kolm valtta riidas Kuip pali prässi siit ol, ennengo Raumall merikoul saatti Esmeralda jungi joulaatt Kalljongylä sepp ja rauttiän gondukteer Herashöödingi muuttorpaatt Röyskä isänd todista Myllkoske ja Leppkorve jutus
Kon Dasala Vilkk kadoksis ol
Se Hakkri Iiro ol sitt vähä merkiline miäs siit ett vaikk se mitä ettes olis ottann, ni ai siin joku piän glumm kans pakkas joukkon dleema. Kerrangi — siit o ny jo koko joukk neljättkymmend aastaikka takasi — se pan koko meijän gaupungi liikkell ja niin durhast asjast, ettei kukka muu ko Hakkri Iiro niin durham bäälls saisikka semmost rymyli toime.
Se ol siinp perunaistuttamise aikans saman vuank, ko se suur mettpalo ol Pitkäjärven galljoill. Mnää olin dull haminast kottis siink kahde aigoin ehtopuall ja istuskli meijäm beräkamaris paithioillan ja poldim biippuan ja naureskli itteksellen gaikki niit hullutuksi, ko mnää oll saannk kuuli edelisen ehton. Asi ol näättäk semne, ett mnää oll ollk kalaasis. Stenjukse Maij ol tullk kotti ensmäisest reisustas ja ko reis ol lykistynn oikke hyvi ja ko muutongi siihe aikka mailma pruukattim bittäp piän galaas, ko asti kottit tul ja eritottengin, go se ensmäisest reisust kottit tul, ni Stenjukse äij ol käskenn viärait buurihi. Ja koko joukk meit siäll oliki. Provast ol ja pormestar ja tohtor oliva ja vanh Redarstaatt ol ja Gusta Knobbe ja Janne Roode ja Patola herr ja Sipin Gaapo ja Priian Gruna ja apteekar ja — — nii em mnää ny enä heit kaikki muistakka —. Mutt summ se vaa ol, ett pali meit siäll ol, Maijan gajuutt vallan däynn ja mnää ja Dasala Vilkk oll ja — ja Hakkri Iiro kans; niin guingastetei hän olis ollk, ko hän ol seilannk konstin Maijas juur sills samall reisull. Ja lysti meill ol oikke hyvim bäevi. Tohtor ja pormestar pitivä ai joukkom biänem buhe, niingo hes semmost toimitust nimitivä. Se on gans olevannas jotta, semne uudeaikkane maneer ja kyll mar se kans vaa juhlalist ongin, gon gesken gaike istuta niingo spinnhuusi ehtokirkos ja yks nouse ylös saarnama — nii händ, em mnää stää tahd lainkkan giälttä, ett semne laudeeraminengi o joskus paikallas, vaikken mnää ols sengaldassehen dottunn. Ja o se siit kummingi hyvä, ett semse saarna jälkke saada ai hurrat ja se hurramine ongin gaikkjam baras paikk semsis puheis se verran go mnää heit ymmärä. Ilma stää hurramist ei ainakka nep pormestri ja tohtringam buhe olis mittä oli. Ja mnää takka, ett me hurrasi. Sillaill oikke. Ja sittengöst heill lysti tul, ko mnää pani syydvästim bäähän, istadi Steniukse äijä merimiäskistum bääll ja veisasin gymmengunna värssy siit vanhast merimiäheveisust, ko on golmattsatta värssy pitk, jos se oikkem bääst päähä oteta. — Nii händ, lysti meill ol oikke hyvim bäevi, mutt tul ai siin lystis vähä nautittuakkin, gyll mnuu sen däyty tunnusta, jos mnää oikke mene ja tode sano. Tul händ, nautittu oikke siint tul ja kukatiäs hiuka liiemäksikki. Kon gell ol siink kahden gorvill yäll ja enimä meist jo oliva lähtennk kotti, ni mnää huamasi ettei Tasala Vilkun gipaka enä tahtonn lainkkan dräkkiäs pittä ja ko Hakkri Iiro niingon gonsti velvolisus om buuris, kuahas siin ettit takasi ja toi ai uutt ainett lissän, go selkkemän dupatti, ni hän dek semssi everhaalningeit, ko semne asti, ko o liia heikos baarlastis. Sillaill oikke ja häppi stää sanno o, ett he nii oliva, mutt nii se vaa ol eng mnää tahd lainkka stääkä salat, ettän ittekin daisi oll oikke aika pomrillis, niingon dähä aikka mailma sanota.