Kevät

Runoja
Kirj.
Helsingissä, Suomalainen Kustannus-Oy Kansa, 1912.
Elämän runoutta alastoman kauniisiin luonnonsäkeihin ilman kaavojen juhlapukua!
Prologi: Prologi
Vappuyönä: Katukarnevaali Elonjuhla Kunne, kunne —? Ja minä raivoan yössä Ave, Diongsos Taikatanssi Intermezzo Resignatsioni Aamulaulu
Seireenilaulua: Seireenilaulua Dithyrambeja: Sinä olet sytyttänyt minut Minä palan! Minä olen kuin humaltunut rakkaudesta Minä olen monta nähnyt Memento mori! Nocturnus Ametisti Endymion
Hiljaisuus: Hiljaisuus Täällä ma tahdon Kastehelmi Juhannustulilla Hiljaa, hiljaa —! Meren laulu
Matkan varrelta: Öisellä matkalla Erotessa Isäni Hämärtyessä Suru Myrsky-yönä Melpomene Kuoleva Sokrates
Per aspera: Eheu Fugaces! Pitkä on tuskan tie Per aspera Sataa Hän on kuollut! Kevät on mennyt Kahlittu Promotheus Kuutamo-oodi
Finaali: Ensi lumi.
Tuomet valkeina kukkii, tuomet kukkii ja tuoksuaa. — — Yli aavan, välkkyvän seljän sinä katselet kauas pois: — siellä, siellä — kaukana on maa, jonne kaipaus kantaa, siellä, siellä — kaukana on maa, jonka ei näy rantaa. Aavistus vain säteissä auringon entää taa meren aukean, jonka ääriltä laulajat lentää kesäisin, helkkävin viestein, — aavistus vain ja katseen kaipaus kohtaa maan, joka taivaanrannalla hohtaa säihkeessä auringon.