Auskultantin päiväkirja: Pöytälaatikon salaisuuksia

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Pöytälaatikon salaisuuksia
Luettavaksi sallinut
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1907.
Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Proloogi.
Elämä menee menoaan ja useimmat päivät tunnelmineen, havaintoineen painuvat unhotuksen yöhön…
Mitähän? jos rupeaisi pitämään päiväkirjaa siltä elämänsä aamuajalta, jolloin juuri on saanut kiusalliset yliopistotutkintonsa suoritetuiksi ja kesäloman perästä nuorena toivorikkaana maisterina maaseudun hiljaisuudesta rientää takaisin pääkaupungin hälinään juhlallisesti kuunnellakseen opetusta Suomalaisessa normaalilyseossa —? Millainenhan kronika tuostakin tulisi ja olisiko siitä kenellenkään hupia tai hyötyä? Vai joutuisikohan moisen tekeleen tautta naurunalaiseksi ihmisten edessä, nimittäin jos sen sitten jolloinkin julkaiseisi —? Kuka ylipäänsä ilkeää näytellä päiväkirjojaan muu kuin kaunokirjailija, vaikka monet muutkin kuolevaiset hiljaisuudessa elämänsä yksilöllisyyksiä kirjoittelevat?
Sillä ensimäinen ehto päiväkirjan siveelliseen oikeutukseen on luonnollisesti se että kirjoittaja siinä ilmaisee tunteensa ja arvostelunsa juuri sellaisina kuin ne sydämestä tulevat eikä keinotekoisesti rupea päiväkirjansa lehtiä koristelemaan. Toisin sanoen: vaaditaan erinomaista rehellisyyttä ja erikoista lapsen mieltä, jota pienetkin seikat huvittavat yhtäpaljon kuin suuret. Ja kun kerran päiväkirjaa kirjoittaa, niin pitää kirjoittaa aivankuin kokeeksi omalle itselleen tai aivankuin ei kirjan koskaan tarvitseisi joutua muiden nähtäviin — jos kohta hämärästi tuntee, että se mahdollisesti joskus joutuukin. Eiköhän esimerkiksi Leo Tolstoi monia tunnustuksiaan kirjoitellessaan elämänsä eri aikoina liene aavistanut että arimmatkin mielenilmaisunsa joskus joutuvat päivänvaloon, eikä se ihminen kuitenkaan noita lehtiä ole salannut eikä papereitansa liioin polttanut? Joku tietenkin huomauttaa terävästi että onkin suuri ero neron ja tusinaihmisten välillä, mutta tähän voipi väittää että kun kerran neron päiväkirjat julkaistaan ihmissielun tutkimuksia varten, niin eiköhän joskus olisi hupaista saada lukea tusinaihmisenkin päiväkirjan lehtiä, jollei muun vuoksi, niin ainakin nähdäksemme, kuinka suuri todella on eroitus neron ja tusinasielun välillä?