Hiljaisina hetkinä: Toinen kokoelma laulurunoja

Toinen kokoelma laulurunoja
Kirj.
Porvoossa,
Werner Söderström,
1898.
Yöpurjehtija. Tuulen tupia. Laulu pilville. Korven poika. Ma lammen löysin. Vihreä oksa. Toisen oma. Uskotulleni. Olla mullai… Ailin koivulle.. Idylli. Pikku Inkerin laulu. Heisi nuori. Huokaus. Rantakoivulleni. Kotoa pois. Tähtiyönä. Inarin immelle. Iltataulu Pohjanmaalla. Pappilan tiellä. Majan muutto. Kesälaulu. Kuin ruis kukkii. Älä sinä tyttö ja älä sinä tyttö. Lailla laineen. Ballaadi. Syksy-ilta. Karjalan tyttö. Jos luonani oisit nyt… Lahjaton. Eräs kirje. Lumimyrskyllä. En unta saa! Metsässä järvi. Lippa. Helmikuun ilta. Sytytetty — sammutettu. Kullan renki. Haltijat. Kaislan kohtalo. Piirilaulu. Olin sairas. Uusi kulta ja vanha kulta. Petetty. Seinäkantele. Turjan tyttö. Heikot hetket. Oi lemmi, lemmi minua! Hyljätyn hauta. Tikan sauna. Kullan ometta. Pai, pai! Ma muistelen kotoa kaukaisaa. Helmille. Kenen ottais? Sinä ja minä. Suomussalmi — kotiseutu. Muistelma ulkomaalta. Yö. Tytön rukous. Elokuun viime ilta. Päiväkirjan lehti. Yksin olen heitetty. Miettivä. Kun lunta sataa. Sa lausuit hyvää yötä vain. Miks suhiset tuuli niin kolkosti?
Yöpurjehtija.
Yötuuli lauha puhaltaa Mun kotilahdeltain, Viel' illan rusko punastaa Mun valkopurjettain.
Mun purteni — se kehtoni Ja tuuli tuutijain, Yön taivas yksin äitini Ja aalto, armahain!
Tuulentupia.
Hei tullos tyttöni tumman sorja, Niin tuulehen tupamme teemme! Kun sinä olet nuori ja minä olen norja, Ja yhdet on ihanteemme!
Hei korkealle, hei taivahalle Ma tyttöni nuoren nostan! Mut jos sanot tuntuvan huimaavalle, Niin suuteloilla sen kostan!
Hih heisuli huima, se tuuli on tuima, Se hiuksias hulmuttaapi! Vaan sinä olet uljas ja minä olen huima Ja tuulessa telmiä saapi!
Ja tuulessa meillä on toivon tupa Ja ilmassa ihanat linnat, Ja taivaista meillä on talon lupa Ja pilvistä pirtin hinnat!