Metsäherran herjaaja

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava 1912.
Oi metsä! Oi maa! Oi järven raikas ranta!
Siellä, koskemattomassa korvessa, ihminen käyskentelee kuni salaperäisessä, pyhänviileässä temppelissä, jossa korkeat, solakat pilarit kannattavat kaikkeuden sinikaartuvaa holvikattoa. Siellä on rauhaisaa ja lohdullista, siellä tuskan kärki taittuu ja suru suurinkin suloisesti hivelee. Sammal niin pehmoinen koskettaa, kanerva niin kaunis katsoa, pihkan tuoksu ja lehväin leyhy niin huumaava hengittää! Jokainen jättiläispaasi kuin kuninkaallinen valtaistuin, jokainen louhikko-lokero kuin erakon pyhäkkö, jokainen kaatunut honka kuin taidepylväs pyhillä raunioilla.
Siellä on kummallisen sopuisa oltava, siellä riitelevä ihmismailma unhoittuu! Siellä ihmisen sielu korkenee hiljaiseen rukoukseen elämän rauhan hyväksi.
Salli, kaikkeuden kaitselmus, jalkain sija minulle vapaassa korvessa, jonka puisto humajaa jumalallisen syvinä urkusävelinä; jossa maa huokuu väkeviä tuoksuja sähköisesti puoleensa kiehtoen kuni morsian, ja jossa järven aallot intohimoisesti maan rintoja suutelevat!
Kaipaan omaa valtakuntaa hallittavakseni, minua inhoittavat suurkaupunkien haisevat kadut ja korviasärkevä räminä. Pois, pois minä halajan turmeltuneesta tungoksesta, jossa ihmisen hermosto värjyy alituisen rääkkäyksen alaisena ja jossa ei voi ottaa askeltakaan ajattelematta yhteentörmäyksiä uuden mailman liikeneuvojen kanssa. — Täällä minua eivät säikyttele muut kuin luonnon omat voimat: jalkaini juuresta lentoon pamahtava metsälintu, sadetta kirkuva palokärki tai kirjotikka, joka kelohongan sälössä paukuttelee. Leiskahuttaa hilpeä orava häntäänsä korkeudessa, kuuronpiilotteleiksen jänis kuusen pehkossa, juosta vilistää mykrä louhikossa — pahempia häiritsijöitä ei näy.
Tänne tulla tahdon, tänne ilmalinnojeni haaveet kohdistuvat, ja minä uskon että ihanteillani on vastineensa todellisuudessa. Eikö ihminen täällä, jos missä, säästy alkuperäiselle itselleen, eikö hän korvenraatajaksi rupeamalla lähesty sitä alkuvoimaa, joka on maan suola ja kulttuurin pelastus?