Poro-kirja

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Ilmari Kianto
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
Porourheilijan juhlapuhe. Hihhei taas! Miten porolla ajetaan? Juokse porosein! Suomen poroalue. Voisikko ajatella että etelässäkin…? Poro-pakinaa. Pororetki Vienan Karjalaan. Vapunpäivä korvessa. Talviretki Näljängälle. Hangella. Karavaani Karjalaan . Porourheilun ylistys. Poropäivät. Liite: Poromiehen taskusanakirjasta. Peura ja pulkka (porojuhlaruno).
Huolimatta siitä valitettavasta tosiasiasta etten ole käynyt Lapinmaassa — poroelämän valtakukkuloilla — rohkenen julkaista tämän vaatimattoman kokoelman itäpohjalaisia sanomalehtipätkiäni ja pororetkimuistelmiani etupäässä tyydyttääkseni sekä kotiseudullani että muuallakin maassamme äsken herännyttä uteliaisuutta porourheilun suhteen. Samalla pyydän anteeksi herroilta lappalaisilta etten tällä omalla kirjallani voi tyydyttää heidän vaatimuksiaan ja toivon siis hartaasti että juuri sieltä, Lapista, näistäpuolin on ilmestyvä loistokirja, joka koko laajuudessaan kuvailee meidän maamme poro-oloja, joista mielestäni aivan liian vähän kirjoitetaan.
Suomussalmi, Leppikanta, helmikuulla v. 1913.
Ilmari Kianto .
Poro-urheilijan juhlapuhe.
Kun me, poroilla ajelijat, ajattelemme asemaamme suurmailman taustaa vasten katsoen, niin tuntuu yhtähaavaa sekä ihmeelliseltä että luonnolliselta että meidän osaksemme kulkuneuvojen kirjavassa jonossa on sattunut niin ansiokas veturi kuin on tämä Pohjolan peura, jonka koko olemassaolo sivistyneissä piireissä leimataan enemmän tai vähemmän tarunomaiseksi, satujen usmaan sekautuvaksi.
Meille, Perä-Pohjan lapsille, on metsän peura se satu, joka on toteutunut; meille ei hiiden hirven hippominen ole pelkkää kullan vipajavaa sumua: me ymmärrämme elävässä käytännössä kalevalaisen Jouko Seikkailijan kerskauksen:
Pohjola porolla kynti, Taka-Lappi tarvahalla!