Herra Kenonen matkoilla / Eräitä hänen elämyksiään maaseudulla ja kaupunkipaikoissakin

Eräitä hänen elämyksiään maaseuduilla ja kaupunkipaikoissakin
Kertonut yhteiskoululainen Napoleon Bonaparte Kenonen
Käsikirjoituksen painoon toimittanut
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1923.
Jos olette lukeneet erään paksun, lukuisilla kuvilla kaunistetun
kirjan, jonka nimi on Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä ,
niin olette jo saaneet jonkinlaisen, vaikka tosin yksipuolisen kuvan
meidän henkevän perheemme toimeliaasta elämästä. Mainitun kirjan on
— nähtävästi isäukkomme viittausten mukaan — kirjoittanut herra
Tiitus, mutta kaikesta näkyy, että herra Tiitus on ollut vain suuna,
isäukon ollessa säkkinä, ja kun on ollut sellainen säkki, niin ei
voinut muuta odottaakaan kuin että kirjassa puhuttaisiin melkein
yksinomaan vain isästä ja hänen urotöistään. Isäukko on liikemies
selkänikamiaan myöten, ja on aina osannut tehdä reklaamia itsestään.
Meistä pojistaan on hän antanut kirjassaan puhua vain ohimennen ja
silloinkin tavallisesti ylimielisessä äänilajissa, ja muutenkin on
koko kirja niin täynnä ukkoa itseään, että muiden on vaikea päästä
siinä kääntymäänkään. Tuntuu melkein siltä kuin olisi isäukko pelännyt
poikiensa loiston himmentävän hänen oman valonsa ja koettanut siitä
syystä tunkea meidät niin syrjään kuin mahdollista.
Kirjan ilmestymisen jälkeen oli isä olevinaan vihainen sen
kirjoittajalle ja väitti kirjoittajan tahtoneen luoda hänestä
irvikuvan, lisäämällä hänen luonteeseensa naurettavia piirteitä,
mutta itse asiassa oli ukko niin, ylpeä ja mielissään kirjasta,
että tuskin malttoi pysyä kengissään. Hän osti meille jokaiselle
oman kirjamme ja oli hyvin tyytyväinen, milloin näki meidän sitä
lukevan tai olevan lukevinamme, mutta jos hän huomasi, ettemme olleet
päiväkausiin sitä avanneetkaan, alkoi hän haukkua meitä ja sanoi,
että me tuhlaamme kaiken aikamme turhuuteen ja koirankonsteihin,
emmekä välitä henkemme jalostamisesta ja kehittämisestä enempää kuin
pitkäkärsäinen maatiaissika kolmannen asteen trikolometriasta. Me
kysyimme, mitä kolmannen asteen trikolometria on, mutta silloin tuli
isä kärttyisäksi käskien meidän pitää suumme kiinni. Isä höystää hyvin
mielellään puhettaan vieraskielisillä ja tieteellisillä sanoilla ja
puhelee niin oppineesti kuin yliopiston professori taikka apteekkarin
juoksupoika, mutta jos me häneltä kysymme, mitä sanat merkitsevät, niin
alkaa hän haukkua meitä taikka sanoo, ettei niille ole vielä keksitty
suomenkielisiä vastineita.