Hra Kenosen harha-askel eli mitä huono seura voi matkaansaattaa

Viinamyrkystä surullinen tarina
Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Kirja,
1922.
Kaksi mahtavaa palloa oli kääntynyt toisiaan kohti, sillä hra Kenosen
kuuluisat ja jalomuotoiset kasvot olivat päin aurinkoa.
Hra Kenosen ilmehikkäät silmät supistuivat äkkiä pieniksi
rakosiksi, hänen päänsä kallistui jäykästi taaksepäin, hänen
sieraimensa laajenivat, niiden seinämät vapisivat — ja seuraavassa
silmänräpäyksessä tärisytti kauhea räjähdys ympäristöä…
Ikkunat helisivät, maa tuntui järkkyvän, luonnonmullistus oli
tapahtunut: hra Kenonen oli aivastanut.
Tämän jälkeen vallitsi sekunnin pituinen kaamea hiljaisuus, niinkuin
tulivuoren ensimmäisen purkauksen jälkeen. Sitten otti hra Kenonen
nenäliinan taskustaan ja pärskähteli ja päristeli vielä hetken aikaa,
niinkuin merellä, kun myrsky on tauonnut, mainingit vielä kotvasen
pitävät vesimassoja levottomuudessa.
Pyyhittyään vihdoin nenänsä ja viiksensä sekä pistettyään nenäliinan
takaisin taskuunsa tunnusteli hra Kenonen kaulustaan ja havaitsi
vaistomaisen aavistuksensa toteutuneen. Hänen irtokauluksensa toinen
napinraksi oli ratkennut auki, ja kauluksen toinen pää viipsotti
irrallaan, suuntautuneena avaruutta kohti, ikäänkuin julistaakseen koko
luomakunnalle hra Kenosen yli-inhimillisen aivastuksen mahtia ja voimaa.
Hra Kenonen kirosi. Todennäköisesti olisi hän kironnut muutenkin,
mutta nyt oli hänellä mielestään sitä suurempi syy käyttää voimallista
sanontatapaa, kun tämä oli ainakin kahdeskymmenes samalla tavoin
napinreiän kohdalta revennyt kaulus.
Hra Kenonen oli nimittäin viime aikoina, hänelle itselleen
tuntemattomasta ja käsittämättömästä syystä, tuntuvasti lihonut,
ja samassa suhteessa oli hänen kaulansakin paisunut paksummaksi.
Hänen irtokaulusvarastonsa oli alkanut käydä ahtaanlaiseksi, ja
milloin hänelle aivastuksen hetki tuli, läheni myöskin onnettomuuden
silmänräpäys kaulukselle, aivastuksen äkillisesti paisuttaessa hänen
hyvinkehittyneitä kaulalihaksiaan.
Mutta nyt oli hra Kenosen kärsivällisyys loppunut, ja löydettyään
vielä eheän kauluksen ja saatuaan sen äkkiä, tempoen ja kasvoiltaan
uhkaavanpunaiseksi muuttuen kaulaansa, teki hän ratkaisevan päätöksen,
minkä toteuttamisesta tuskin mikään mahti maailmassa olisi voinut häntä
estää, ja lähti kaupungille ostaakseen riittävän määrän uusia, pari
numeroa suurempia kauluksia.