Maalaisaiheisia pakinoita

Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.
Talvinen tarina Jyväskylän—Haapamäen radalta Kaskisissa kaivetaan Pitäisi olleen tapahtunut Ilmajoen Huissinkylässä Kertomus suhisevasta haamusta Iisalmen kaupungissa Rauhansopimus Asikkalassa Vapautta rakastava sonni Kadonnut paratiisi Pohjoistuulen vaikutus Tornion saunaoloihin Naisen onni Kemiallisia kuulumisia Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu Minkätähden Somerniemellä ammuttiin rakastavaisia haulikolla Härmäläistä Me luulemme voivamme katsoa Kun sällit lähtivät reisulle Kaameita luonnonilmiöitä Ullavalla »Vaarallinen nainen» Varkaudessa Kun riihtä tappavan härjän suu sidotaan Spiritistisiä istuntoja Enonkoskella Luonnollisen näköinen mustalainen Joensuun teatterissa Minkätähden Vimpelin miehiä niin hirveästi haukotutti Karvaiset pikkuäijät olleet suuressa vaarassa Sippolassa Sepän lehmä Mäntyharjun kummitus Kenttijärveläisten karhu Kovalle se ottaa Kuopiossakin Ikävä väärinkäsitys Päijänteen länsirannalta Toltaa ja Lammi ja teiskolainen sisu Kihlasormus Alakuloinen kertoelma Pieksämäen eteläkulman sonniyhdistyksestä Kauhun yö Kajaanin »askeettisessa» kaupungissa »Hongat nuokkuu Imatralla» Suomen kansa on taas ampua paukutellut Hiljainen murhenäytelmä syksyiseltä maaseudulta Rantasalmen indeksi Rantasalmen ukko ja hänen 400 mk maksanut pässinsä Nivalan seurakunta »ankaran hämmästyksen ja pelon vallassa»
Oli Vihtorin päivä maalisk. 22 p:nä 1920.
Kapeana, mustana nauhana ujuttautui Jyväskylän—Haapamäen rata halki Keski-Suomen viattoman valkeiden, pulmuspuhtoisten maisemien, ja pitkin tätä nauhaa ponnisteli eräs rautateillämme niin tavallisista tavarajunista kohti Jyväskylän kaupunkia.
Tavarajunat ovat luonteeltaan hiljaisia, miettiväisiä matkustajia. Niillä on tavallisesti varattuna hyvää aikaa taipaleellensa, ja kun keli on hyvä ja pyörät kunnollisessa voiteessa, sujuu matka niiltä enimmäkseen melkein huomaamatta. Niillä on aikaa ihailla luonnonkauneutta ja tuhatjärvien maan vaihtelevia maisemia, ja niillä on aikaa vaipua runollisiin unelmiin tai filosoofisiin mietiskelyihin maailmasta ja sen menosta jarrumiehineen ja asemapäällikköineen ja ratainsinööreineen sekä radan varrella olevine pitkine, ruokahalua kiihoittavine halkopinoineen. Ja jos tuollainen miettiväinen tavarajuna olisi tutustunut Hamletiin, niin voisi se kaikessa vaatimattomuudessaan pyytää saada kannattaa hänen huudahdustaan: »Horatio, taivaassa ja maass' on paljon, jot'ei sun järkioppis uneksikaan!»