Valittuja pakinoita

Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.
Herätyskello Viikko parasta heinäntekoaikaa Kengänkorko Raitiovaunussa Joulurauha Jääkarhuista, valaskaloista ja Helsingin juopoista Kun korvat humisvat Kirje Kesäksi maalle Viaton pila Pappa raukka! Anjovispurkki Yllätys Mansikka-aikana Moottori Ratkaisun edellä Onnistunut kepponen Kotiintulo Ilmianto Kirjakaappi Kertomus miehestä, joka toi rahaa hra I. Yksityiselle Nimipäiväkukka Taidetta koteihin John W. Ovelan joulukepponen Joulupukin elämys Tinaa valaessa Ompeluseurassa Häkämyrkytys Ullakkovarkaudet Täti Dorotean lähtö Ystävämme Sigismund Ovikauppaa Kesällä Uistinta soutamassa Juhannuskokko Surullinen kertomus Esko Tuiterin kitkatulesta Avutonna Uusi syyshattu Kadonnut lukko Löytyi Joulusiivous Kohtalon isku Anopin hampaat Tiilikaisen matka-arkku Skandaali Hississä Kadonnut lapsenhoitaja Wäxjön tornikello N.s. hätähousu Lyhyenläntä syysromaani Toisten silmillä Lakkasi nikottamasta Herra Kannusen juusto Iloinen yllätys Petollinen lankku Ratavartijan puhelin Sonni ja herra Hellenismiä Erehdys ja selitys Vieraita Kertomus suutarista ja tulisesta käärmeestä Byrokraatin lyijykynä Jouluostoksilla Pakkasella »Huomenna tulee, huomenna tulee…» Saaristossa Syksyn kokko, synkkä ilta Ilmaiseksi Hyvillä onkipaikoilla Muuttopäivänä
Hra konttoriapulainen Sopu Sammal on illan virkku, mutta aamun torkku, mikä tapa, niinkuin tiedetään, olisi omiaan hävittämään Sopu Sammalen talon, jos hänellä sellainen olisi. Mutta vaikka ei hänellä onneksi taloa olekaan, on hänen aamu-unisuutensa tuottanut hänelle ikävyyksiä useita kertoja sekä pakottanut hänet joka aamu henki kurkussa juoksemaan halki kaupungin, mistä huolimatta hän on saanut konttoripäälliköltään kolme vakavaa muistutusta liiallisesta ja usein toistuvasta myöhästymisestään, ja neljännellä kerralla käskettiin hänet korkeimpaan paikkaan, liikkeen johtajan eteen.
Johtaja väänsi päätä ja murti suuta ja oli ylimalkaan harmistunut, ja hra konttoriapulainen Sopu Sammal näytti masentuneelta mieheltä eikä tahtonut kieltää vikojaan, mutta oli kuitenkin taipuvainen lykkäämään syyn vähävaraisuutensa niskoille, kun ei hänellä ollut rahaa ostaa uutta herätyskelloa, ja entinen on jo ammoin ollut auttamattomasti loppuunkulunut.