Ida Aalberg

Kirj.
Ilmari Räsänen
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1925.
Alkulause. I. Vanhemmat. II. Kotoa pois. III. Suomalaisen teatterin vaellusvuosilta. IV. Saksalainen teatteri ja Marie Seebachin koulu. V. »Noora» ja Unkarin Triumfi. VI. Myrskyä ja kiihkoa. VII. Sarah Bernhardt. Väljemmille vesille. VIII. Neuvonantajia ja ystäviä. IX. Ensimmäinen »eurooppalaistumis»-yritys. X. Ida Aalberg kuvaa omaa kehitystään. XI. Lauri Kivekäs. XII. Taide- ja avioelämää. XIII. Ristiriitoja. XIV. Itsenäisenä yrittäjänä. Uusi avioliitto. XV. Skandinaavian kiertue 1894. Vierailunäytäntöjä. XVI. Uusi koulu. XVII. Uuden koulun vaikutuksesta Ida Aalbergin taiteeseen. XVIII. Viimmeisien vuosien taiteellisesta toiminnasta. XIX. Ida Aalberg yksityiselämässä. XX. Loppusanat. Viiteselitykset.
Alkulause.
Olen ryhtynyt laatimaan kuvausta Ida Aalbergin elämästä muutamien hänen muistoaan kunnioittavien henkilöiden kehoituksista.
Kun nyt lähetän tämän kirjan julkisuuteen, en voi olla sanomatta, että teen sen monin epäilyksin.
Pyrkimyksenä on ollut antaa tosiasioihin perustuva kuva Ida Aalbergin elämänvaiheista ja taiteilijakehityksestä. Mutta on syytä epäillä, tekeekö tämä kirja kaikkine tosiasioilleen oikeutta Suomen suurimman näyttämötaitein ja muistolle.
Monesti on työtä tehdessäni tuntunut siltä, että Ida Aalbergin elämän kuvaaminen kaipaisi romantikon ja runoilijan kynää. Eikö kirja, jossa olisi mielikuvituksen lentoa, lyyrillisyyttä ja voimakas persoonallinen väritys, sopisi paremmin kuvaamaan häntä, taiteilijaa, jonka sielun sanotaan olleen intohimoa ja myrskyä, ja naista, joka kylvi ympärilleen hurmiota, kuin tyyni ja kriitillisyyteen pyrkivä teos monine — mahdollisesti hyvinkin arkipäiväisine — totuuksineen?
Mitä ovatkaan tosiasiat, joihin kuvauksessani koetan nojautua? Taidearvosteluja, kirjeitä ja muistelmia, joiden pätevyydestä ja todistusvoimasta voi olla eri mieltä. Tärkein ja varmin tosiasia, Ida Aalbergin oma taide, on iäksi häipynyt silmistämme.