Majatalo

Kirj.
I. S. Turgenjeff
Suomentanut
Alexander Halonen
Turussa, Sosialistin Kirjapaino-Osuuskunta, 1912.
Majatalo.
Suuren B…n tien varrella, milt'ei yhtäkaukana kahdesta piirikaupungista, joitten kautta tie kulki, vielä äskettäin seisoi avara majatalo, hyvin tunnettu kolmivaljakkoajureille, rahtimiehille, kauppamatkustajille, porvareille ja yleensä kaikille monilukuisille ja -laatuisille matkalaisille, jotka kaikkina vuoden aikoina liukuvat meidän teillämme. Olipa aika, jolloin kaikki poikkesivat tuohon taloon; ellei ehkä jonkunlainen tilanhaltijan umpivaunu, jota veti kuusi kotona kasvatettua hevosta, pysähtymättä ajanut ohitse, joka seikka ei kuitenkaan estänyt ajuria ja palvelijaa vaunun takaistuimella eräänkaltaisin omituisin tuntein ja hartauksin katsahtamasta heille liiankin tuttuihin portaisiin; tahi jonkunlainen miesraukka huonoine rattaineen ja kolmine viiskopekkaisine povitaskussa, saavuttuaan rikkaan talon kohdalle, nykäissyt ohjista väsynyttä hevoskaakkiaan, kiirehtien yölevolle suuren asutuksen takalistolle sijaitsevaan rahvaan yömajaan, talonpoikaisen isännän tykö, jolta heinien ja leivän ohella et mitään muuta voinut löytää, etkä siitäkään ylimääräistä kopekkaa tarvinnut maksaa. Sopivan asemansa ohella, majatalo, josta alotimme kertomuksen, ylpeili paljolla: erinomaisella vedellä kahdessa syvässä kaivossa kitisevine pyörineen ja rautaisine sankoineen vitjoissa; tilavalla pihamaalla lautaisine, tiiviine katoksineen; suurella varastolla hyviä kauroja kellarissa; lämpöisellä tuvalla, minkä mahtavan venäläisen kiukaan kupeelta ulkoni kaksi pitkää lavitsaa, ja, lopuksi, kahdella kyllin puhtaalla kamarilla, punaliljaisine, alhaalta hieman revittyine seinäpapereineen, maalattuine puusohvineen ja samanlaisine tuoleineen ja geraniumikukkineen akkunalla, joita, sivumennen sanoen, ei milloinkaan oltu pesty, ja jotka siis kukoistivat monivuotisessa tomussa. Muitakin mukavuuksia vielä tarjosi tämä majatalo: — paja siitä oli likellä, siinä myöskin melkein sijaitsi mylly; lopuksi, syödäkin siinä oli hyvä, sillä vanha keittäjätär ruoan laittoi maukkaan ja rasvasen, eikä säälinyt aineita; lähimpään kapakkaan laskettiin matkaa kaikkiaan puoli virstaa; isäntä piti kaupan nuuskaa, joskin tuhkalla sekoitettua, kuitenkin hyviin väkevää ja nenään mukavasti vaikuttavaa — sanalla sanoen, paljon oli syitä minkä tähden tästä talosta eivät matkustavaiset muihin muuttaneet. Isäntä miellytti matkalaisia — sehän on pääasia; ilman sitä, tietysti, ei mikään yritys menesty; hän miellytti sitäkin enemmän sentähden, kuten naapurit tiesivät kertoa, että hän oli hyvin onnellinen ja kaikissa edesottamisissan menestyi loistavasti, vaikka vähän hän oli ansainnut menestystään; mutta nähtävästi, ketä onnestaa, piin sitä onnestaa.