Lars Levi Laestadius: Elämäkerrallinen kuvaus
Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Elämäkerrallinen kuvaus
Kirj.
J. A. Maunu
K. F. Kivekäs, Oulu, 1891.
Ken on likemmin tutustunut siihen uskonnolliseen liikkeesen, joka viimeisinä vuosikymmeninä laestadiolaisuuden nimellä on voittanut niin paljon alaa Suomessa, Venäjän Karjalassa, Skandinaavian pohjoisseuduissa, Lapissa ja vieläpä valtameren toisella puolellakin, hän varmaankin on alkanut tiedustella, miten tuo suuremmoinen liike on syntynyt, kuka sen alkuunpanija on ollut. Laestadiolaisuuden perustaja Lars Levi Laestadius on kyllä nimeltänsä tunnettu, yhtä ja toista ovat tuon merkillisen miehen vielä elossa olevat oppilaatkin hänestä suullisesti kertoneet; mutta sittenkin ovat käsitykset hänestä hyvin hämäriä. Milloin on hänen persoonansa maalailtu mitä loistavimmilla ihanteellisuuden väreillä, milloin on se lokaan raiskattu taitamattomuuden tallattavaksi.
Noin vuosi sitten esitti allekirjoittanut kansantajuisessa esitelmässä muutamia elämäkerrallisia tietoja tuosta kuuluisasta herätyssaarnaajasta, jolla näilläkin seuduilla on monta harrasta oppilasta. Se suosio, mikä yleisön puolelta tuli tämän esitelmän osaksi, kuin myöskin useat kehoitukset sen painattamiseen, synnyttivät hänessä sen ajatuksen, että tuonlainen elämäkerrallinen kuvaus Lars Levi Laestadiukesta varmaankin olisi tarpeellinen. Alkuperäistä esitelmääni olen liitin lavennellut ja jätän sen nyt yleisön arvosteltavaksi.
Luonnollista on että noin jatkelemalla syntyneessä kyhäyksesssä ei ole voinut karttaa epätasaisuutta kirjoitus- ja esitystavassa. Mutta jos minun olisi onnistunut edes sen verran valaista ahkeran sielunpaimenen itselle hämärää elämän kuvaa, että hänen epäilemättä suuret ansionsa esiytyisivät seurattaviksi, mutta myöskin kieltämättömät yksipuolisuutensa kartettaviksi, olisi tarkoitukseni saavutettu.
Kirjoitelmani lähteinä olen täyttänyt seuraavia: Laestadiuksen aikakauskirja En ropandes röst i öknen; Ruotsin Biografinen sanakirja; Biografinen nimikirja; J. Grapen Lapin paimenmuisto; Pietari Laestadiuksen päiväkirja; Akianderin historia Suomen uskonnollisista liikkeistä; Ala-Luulajan provastin J. A. Englundin kirjoitus Lars Levi Laestadiuksesta aikakauskirjassa Teologisk Tidskrift 1874-76; Korsblomman 1891; Laestadiuksen saarnoja ja jälkeen jättämiä käsikirjoituksia. Sitä paitsi olen saanut muutamia pienempiä tietoja henkilöiltä, jotka ovat tunteneet Laestadiuksen. Valitettavasti kirjoittaja ei ole ollut tilaisuudessa suullisesti keskustella Laestadiuksen vielä elossa olevan ensimmäisen työkumppanin Juhani Raattamaan kanssa, joka varmaankin olisi voinut monessa tärkeässä kohdassa tähdentää hänen muualta saamiansa tietoja.