Sanomalehtimiehen seikkailuja: Ranskalainen kertomus

Ranskalainen kertomus
Kirj.
Mailta ja meriltä 46.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1918.
Eräänä kauniina kevätaamuna Saint-Michelin bulevardin varrella olevan
talon n:o 178 talonmies heräsi oveltaan kuuluvaan koputukseen.
Hätääntynyt ääni huusi: — Herra Trublet, nouskaa pian! Porraskäytävä
on täynnä kaasua.
Nämä sanat saivat talonmiehen nopeasti jalkeille. Hän avasi kaikki
ikkunat, jotka valaisivat käytävää. Vähitellen tukahduttava kaasunhaju
laimentui, niin että Trublet saattoi tutkia kaikki johdot. Niissä ei
ollut pienintäkään vuotoa. Kuitenkin kaasunhaju säilyi edelleen
viidennen kerroksen kohdalla, kuten eräs vuokralainen huomautti, joka
auttoi talonmiestä hänen tutkimuksissaan. — Pahus, — sanoi Trublet.
— Vasemmanpuolinen vuokralainen, hra Grippon on ollut poissa viikon
päivät. Ehkä hän on unhottanut sulkea mittarinsa ja heittänyt samalla
jonkun hanan auki. — Ei suinkaan, — sanoi vuokralainen. — Haju tulee
oikealta siiveltä. Nuuskikaa tässä oven alaosaa. — Se on totta, —
sanoi talonmies kumarruksissaan. — Mutta miten hra Carcel, joka asuu
tässä huoneustossa, ei ole huomannut mitään? — Hän painoi kaikin
voimin soittokellon nastaa. Kuului kellon ääni, mutta asunnosta ei
mitään elonmerkkiä. Trublet soitti vielä kerran, toisen kerran, yhä
edelleen; sama hiljaisuus. — Oh, oh, — hän sanoi levottomana, — nyt
on paha merrassa. On parasta heti murtaa ovi. Talonmies työnsi taltan
molempain ovenpuolikkaiden väliin ja voimakkaalla töytäyksellä saatiin
lukot rikotuiksi ja ovi lennähti auki. Sisältä tulvahti sakea
savupilvi, joka pani lähelläolijat peräytymään. — Ei saa tulla sisään,
— huusi Trublet. — Se on vaarallista. — Tämä huomautus ehkäisi
uteliaitten halun tunkea sisään. Talonmies meni yksinään huoneustoon.
Trublet kiiruhti ensinnä keittiöön, joka oli ensimmäinen huone
oikealla, avasi ikkunan ja sulki mittarin, joka, kuten hän ensi
silmäyksellä huomasi, päästi kaasun kulkemaan. Odotettuaan vähän aikaa
kaasunhajun häviämistä hän ryhtyi tutkimaan muita huoneita.
Makuuhuoneessa kaasunhaju oli vähäinen, koska ovet olivat kiinni. Vuode
oli tekemätön eikä hra Carcelia näkynyt, eikä hän ollut viereisessä
ruokasalissakaan. Kun talonmies avasi työhuoneen oven, hänen täytyi
peräytyä sakeaa kaasuvirtaa, joka lehahti vastaan. Kuitenkin hän
kerkesi huomata hra Carcelin istuvan työpöytänsä ääressä tuolin
selustaan nojaten. Hän näytti nukkuvan. Kun talonmies vähän ajan
perästä saattoi tunkeutua huoneeseen, totesi hän, että hra Carcel oli
kuollut. Uutinen levisi nopeasti vuokralaisten keskuudessa. Käytävässä
syntyi kiihkeä puheensorina, joka hetki hetkeltä kasvoi, kunnes joku
alhaalta huusi: — Poliisikomisario tulee! — Syntyi hiljaisuus.
Poliisikomisario, jolle asia oli käyty ilmoittamassa, tuli mukanaan
sihteeri ja eräs poliisi-inspehtori. Komisario jätti inspehtorin
vartioimaan ovea ja meni itse sisään mukanaan sihteeri. Talonmiehen
tiedonantojen nojalla hän astui suoraan työhuoneeseen. Mutta Trublet'n
suureksi hämmästykseksi hän palasi pian takaisin. — Bernard, — sanoi
hän ovea vartioivalle inspehtorille. — Te jäätte tänne vartioimaan. —
Sitten hän enempää puhumatta lähti sihteerineen, jättäen Trublet'n ja
käytävässä olevan joukon aivan ymmälleen.