Erkki Ollikainen / Historiallis-romantillinen kertomus Sandels'in sotaliikkeistä Itä-Suomessa v. 1808

E-text prepared by Tapio Riikonen
Historiallis-romantillinen kertomus Sandels'in sotaliikkeistä Itä-Suomessa v. 1808
Kirj.
Tampere, 1882. J. F. Olán, kustantaja. Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1882.
I. Hääpäivä 1-9 II. Tupa Vaajasalon saarella 1-7
Vieno tuuli liikutti Nevajärven pintaa. Pienet aaltoset hyppelivät kuin leikkisät lapset mannermaata ja vihreään verhottujen saarisen rantoja kohden, purskuen, kun niiden menoa hiljensi aution luodon kallioiset kulmat, ikäänkuin epäkohteliaasta vastaanotosta suuttuneina, ja jatkoivat sitte taas pyörivää matkaansa järveä pitkin, hetkisen perästä taasen suuttumaan uuden luodon kovuudesta ja vihdoin, hiljaa koristen ja ikäänkuin väsyneinä pitkästä matkasta, vaipumaan lepoon rehevällä vihannuudella reunustetulle rannalle, jonka pienet kukkaset nyökyttäen näyttivät toivottavan tervetuloa pitkämatkaisille mutta jokapäiväisille vieraille.
Pari pientä, höyhenen kevyttä pilven hattaraa keijuili järven ylitse. Ne eivät pitäneet erinomaista kiirettä, kentiesi siitä syystä, että ne hyvin menestyivät tässä miellyttävässä kesätienossa.
Sisäjärven pinnan ja pienien pilvyeitten välillä kierteli ilman siivellisiä asukkaita, jotka näyttivät ihailevan kahta täysin purjein yhteistä matkan päätä, kirkkoa kohden kiitävää pientä alusta. Tuo sievä temppeli kohotti puoleksi paljaalta, puoleksi metsäiseltä niemekkeeltä hienoa torninhuippuansa sitä ympäröivän metsän ylitse.
Semmoinen pieni temppeli näyttää aina ihailtavalta jo pitkän matkan päässä, kun sitä lähetään järven puolelta. Vallatkoot ihmistä mitkä tunteet tahansa, vihan, vainon, kateuden, niin näyttää pieni, valkea temppeli rauhan esikuvalta, kutsuen kaikkia äänettömien, mutta kaunopuheliaisten muuriensa sisälle, ja jos hän silloin kuulee kellojen soivan, niin tunkeutuvat niiden heleät äänet syvälle hänen sieluunsa ja tuovat sille korkeammasta maailmasta tuon ihanan tervehdyksen: siunattu!
Niin tuntui matkailijoistakin näissä molemmissa veneissä, kun he lähenivät niemekettä ja kuulivat kellojen soivan yhteen . Oli, näet, sunnuntai ja kaikilta tahoilta, maitse ja vesitse, kokoontui kansaa jumalanpalvelukseen.