Hädän hetkellä

Kertonut
Mukailtu suomennos.
Tampereella,
Isak Julin'in Kustannusliike ja Kirjakauppa.
1909.
Suuren Otterylängön korkeimmalla kohdalla, joka on Göteborgin
läheisyydessä, oli v. 1788 mökkipahanen, jonka omisti vanha sotilaan
leski Briitta Kron. Hän ei asunut siinä aivan yksin. Poikansa tytär
Agda oli hänen ainoana kumppaninaan, ja tuo kaunis tyttö teki parhaansa
saadakseen vanhan isoäidin viimeiset elinvuodet niin levollisiksi ja
mukaisiksi kuin suinkin, Agdaa pidettiin kaupungin kauneimpana tyttönä,
ja syystä kyllä.
Mutta huolimatta auliudestaan ja huolenpidostaan vanhaa isoäitiään
kohtaan, ei tämä kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen sukulaiseensa.
Syynä siihen oli se, että nuori tyttö oli rakkaussuhteissa erääseen
nuoreen Granmar nimiseen seppään. Granmar ei ollut kuitenkaan mikään
tavallinen seppä; hänen tehtävänään oli nimittäin aseitten laittaminen,
jossa toimessa hän oli kaupungin kuuluisin. Hän ei asunut aivan kaukana
lujasti vallitetusta Gullbergin linnoituksesta, jolla Ruotsin
historiassa on ollut tärkeä osansa.
Eräänä päivänä oli Briitta-muori tullut kovin touhuissaan Granmarin
pajaan, ja alkanut sadatella nuorta seppää. Granmar ei aluksi huolinut
vastata, mutta kun Briitta hävyttömyyksineen meni liian pitkälle, antoi
hän hänelle hyvät nuhteet, tarttui häntä käsivarresta ja talutti ulos.
mutta niin kauvan kun saattoi kuulla, purki eukko ilkeätä sisuaan. Ja
kun hän palasi kotiin, mitä kaikkea saikaan Agda kärsiä! Ei auttanut,
vaikka hän itki ja rukoili. Briitta jatkoi kaikesta huolimatta suunsa
pieksemistä siksi, kunnes itsepintainen yskänkohtaus pakoitti hänet
lopettamaan, ainakin siksi kerraksi.
Muutamana päivänä karautti eräs ratsastaja hiessäpäin kaupunkiin, ja
heti senjälkeen levisi sellainen tieto, että tanskalaiset olivat
ryntäämässä maahan. Joka taholta kokoontuivat ihmiset yhteen ja
kaikkien katse oli levoton. Vaara olikin lähellä, sillä kaupunki oli
kokonaan kykenemätön puolustautumiseen. Eikä löytynyt edes
minkäänlaista säännöllistä puolustusväkeäkään, eikä kukaan tietänyt,
tokko sellaista tulisikaan. Ja kuningaskin oli Suomessa, jossa hänellä
venäläisten kanssa kamppaillessaan oli täysi työ. Miten nyt siis oli
puolustauduttava?