Pohjanmaan helmi: Romantillinen kertomus 1808 vuoden sodasta

Romantillinen kertomus vuoden 1808 sodasta
Kirj.
Suomentanut
J. F. Hagfors
Porvoossa,
Werner Söderström,
1878.
Koti ja murros. Lappajärvellä.
Koti ja murros.
Tuon pienen Alajärven-joen rannalle, joka yhdistää Lappa- ja Ala-järvet
Pohjanmaalla, tahdomme viedä lukijan eräänä kauniina kesäaamuna v.
1808. Pitkin tuon monissa mutkissa juoksevan joen rantoja leviää tummat
metsät tai niiden välillä suon tapaiset seudut ja kankaat, joilla
ainoastaan matala kanerva kasvaa. Astukaammepa hetkeksi aikaa metsän
maailmaan katsomaan elämää, mikä sen helmassa vallitsee, ja miltä se
näyttää.
Siellä elää, puitten ja soitten välillä, kasvi- ja eläinkunta lyhyen
aikansa, ei niin moninaisena kuin tasamaalla, jossa ihmis-käsi saattaa
ilmoihin melkein mahdottomia, vaan kumminkin sellaisena, että sitä
ansaitsee katsella, niin kuin ilon lähteenä jokaiselle, joka käsittää
nuo voimakkaasta luomisvoimasta puhuvat esineet, joita joka askeleella
tapaamme luonnon ihmeellisessä valtakunnassa. Ihmeellä katselemme me
mustaa metsää, ehkäpä salaisella pelollakin, sillä emmehän tunne, mitä
se povessaan kätkee. Vaan astupa tuohon metsän maailmaan, joka sinusta
näyttää niin uhkaavalle; tutustu noihin ääniin, jotka kuuluvat puiden
latvoista ja matalista pensaista ja jotka ikäänkuin kuiskaavat satuja
menneistä ajoista; opi eroittamaan käärmeen pitkällinen kahina kuivissa
lehdissä, melusta, joka syntyy, kun sammakko hyppää lahoneiden oksain
yli, jotka aika pian taas muuttaa mullaksi; kuultele lintujen aamu- ja
ilta-lauluja, niin olet huomaava, ettei tuo jylhyys, jonka luulit niin
eriämättömäksi metsästä, ole muuta, kuin mielenkuvitusta vaan. Sillä
syvimmässä metsässäkin kohtaa sinua elo, jonka luonnon herra on
soveltanut paikan mukaan, johon hän sen on asettanut.
On kesä aamu, kaunis aamu! Pienen joen aallot kohisevat leikkien rannan
pieniä kiviä ja maahan putoneita oksia vastaan ja laulavat matkallaan
äidilliseen helmaan kauniita lauluja ajoista, jotka ovat olleet ja
menneet. Voi jospa ymmärtäisi noita ääniä; monta luonnon syvimmistä
salaisuuksista saisi silloin kenties tietää!