Rajalahden torppa: Kertomus viimeisestä Suomen sodasta

Kertomus viimeisestä Suomen sodasta
Kirj.
Mailta ja meriltä 28.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1913.
Eräänä kauniina, leppoisana kesäiltana 1808 kulki kolme miestä
varovasti hiipien pitkin Näsijärven läntistä rantaa. Meidän nyt ensi
kerran tehdessämme heidän tuttavuuttaan olivat he saapuneet punaiseksi
maalatun sotilastorpan lähistölle, jonka pieni hyvin hoidettu
puutarhapalanen ulottui vesirajaan asti.
Pieni torppa oli parisataa kyynärää Rajalahden kylän eteläpuolella, ja
tämä taas oli aivan lähellä Näsijärven pohjoisinta päätä.
Aurinko oli juuri laskemaisillaan. Sen pitkät säteet kultasivat
Ruoveden kirkontornin, tanssivat hilpeästi Näsijärven väreilevällä
pinnalla, tunkeutuivat leikkien metsien kätköihin ja valaisivat
sammuvalla hohdollaan pienen sotilastorpan turvekattoa ja pienen
puutarhatilkun kukkia. Jätettyään viimeisen jäähyväissuudelman ne
katosivat, hetkisen kuluttua taas tervehtiäkseen samoja esineitä
hehkuvilla aamusuudelmillaan.
Kolme miestä, kaikki suomalaisia, pysähtyi vähän matkan päähän torpasta
osittain nuorta metsää kasvavalle, osittain autiolle maakielekkeelle,
joka pisti vain viidenkymmenen kyynärän päähän ulapalle päin. Tältä
ylen kapealta kaistaleelta oli näköala kuitenkin vapaa; pohjoiseen
näkyi edelleen Ruovettä, etelään Kurua sekä vielä sen eteläpuolella
olevia seutuja. Idässä taas siintivät avarat vedet monimuotoisine
vaihtelevine saarineen ja luotoineen, ja näiden takana oli
epäsäännöllinen itäinen ranta kylineen, yksityisine rakennuksineen,
vainioineen, niittyineen ja metsineen, joiden yläpuolelle siellä täällä
kirkontornin kapea huippu kohosi kohti taivasta kuin sanaton rukous
kaiken elämän alkuunpanijalle, tahi kevyt sininen sauhu liiteli ylös
milloin nopeissa, milloin hitaissa kiemuroissa.
Auringonsäteiden kadotessa itäisten metsien taakse näkyivät ääriviivat
vastakkaiselta rannalta vielä selvempinä.
Rotevin kolmesta miehestä oli mennyt maakielekkeen päähän asti. Pienet
laineet melkein koskettelivat hänen jalkojaan. Hänen takanaan seisoi
hänen hieman pienempi seuralaisensa ja kauempana niemekkeellä kolmas
henkilö, jäntevä ja luiseva, supisuomalaisen miehen perikuva.