Savonlinna 1475-1875

Kirj.
Helsingissä, J. C. Frenckell ja Poika, 1875.
I. Savonlinnan asema. II. Linnan synty ja verikaste. III. Savonlinna ja Savolaiset rajavartioina 1500-luvulla. IV. Linnan rakennukset ja sotaiset muistot. V. Savonlinna muinaisjäännöksenä. Viiteselitykset.
I. Savonlinnan asema.
Kolmesta ahtaasta salmesta laskevat Haapaveden avarat selät virtaillen vetensä tuhatsaariseen Pihlajaveteen. Läntisin on verisistä muistoistaan tunnettu Laitatsalmi, keskimäinen Haapasalmi, itäisin ja virtavin on Kyrönsalmi.
Ammoisista ajoista saakka on näistä salmista käynyt valtakulku Karjalan puolelta Suursavoon.
Kyrönsalmessa, jota jyrkkävuorinen Kyrönniemi itäpuolelta ja mutkainen Wääräsaari länsipuolelta ahdistavat, on vierekkäisin kaksi vähäistä saarta. Kyrönsaari, joka on lähinnä Kyrönnientä, on toista Tallisaarta isompi; sen länsipuolista virtaa laskevat meidän aikoina Kuopiosta lähteneet höyryt alas, mutta kulkevat Wiipurista tullen saaren itäpuolta takaisin, raskaasti huoaten voimakkaassa virrassa.
Tuossa Kyrönsaarella, ahtaassa salmessa, on Savonlinna.
Oletkos koskaan, kansalainen, Pihlajavettä kulkien lähestynyt Savonlinnan korkeita muureja kun illan taruinen hämärä vallitsee, tai kuutamolla, kun varjot linnan muureilla ja torneilla mieleesi johtavat menneitä aikoja? Ei mikään Suomen linnoista puhuttele harmailla muureillaan niin mahtavasti mieltä kun Savonlinna korkeavuorisen ja metsäisen Kyrönniemen varjossa.
Ehkä olet, kansalaiseni, astunut Alppien vierteet, nähnyt Rheinin mainiot rannat ja linnarauniot. Mieleesi ehkä on vihdoin pistänyt lähteä Suomenkin kauneutta ihailemaan. Sinun varallesi kirjoitan muistelmani Savonlinnasta, joka muinoin veristen taistelujen kestäessä varustettiin Itäsuomen tueksi verivihollisia vastaan. Sittemmin ovat rauhan päivät koittaneet Savon kokeneelle kansalle, linna on riisunut sota-asunsa ja jäänyt menneiden aikojen muistona Savonmaan keskelle todistamaan sitä kansamme kestäväisyyttä, jonka voittona on nykyisyys.