Lukkoneula

Kirj.
J.S. Fletcher
Väinö Nyman
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1925.
I. Kolmastoista asiakas. II. Kuinka oli vuoteen laita? III. Hiekkakuoppa. IV. Lukkoneula. V. Maisemakortti. VI. Sopiva hetki. VII. Rako seinässä. VIII. Neiti Prettyn keinot. IX. Toverillisella tuulella. X. Naisten vuoro. XI. Kultakello. XII. Vangitut. XIII. Vieläkin ratkaisematta. XIV. Kumpi kultakaivos? XV. Verhoton ikkuna. XVI. Huomioita ja pyrkimyksiä. XVII. Metsä ja hedelmätarha. XVIII. Mustasukkaisuutta. XIX. Keskeytynyt matka. XX. Rengas renkaassa. XXI. Bartlettin takkamatto. XXII. Pahassa pinteessä. XXIII. Mellapontin valtti. XXIV. Kuinka Simmons valvoi etujaan. XXV. Vihreä laakeripuu.
Kolmastoista asiakas
Shelmore, joka siihen aikaan oli kolmenkolmatta ikäinen, oli toiminut asianajajana juuri kuusi kuukautta, ja ehkä hänellä sen vuoksi olikin kaksitoista asiakasta luettelossaan, koska hän oli ryhtynyt harjoittamaan ammattiaan syntymäkaupungissaan, Southernstowessa. Hän oli valinnut alakseen välitysmiehen hyvin varman ammatin, ja hänen suhteensa asiakkaihin oli edullinen hänelle itselleen; hän tunsi siksi hyvin ammattinsa, että tiesi ensi puolen vuoden kokemukset tyydyttäviksi ja lupaaviksi. Toisella aloittelijalla, jonka konttori oli alempana saman kadun varrella, eräällä entisellä toimistotoverilla, joka oli hyväksytty julkiseksi asianajajaksi samaan aikaan kuin hänkin ja joka käsitteli etusijassa rikosasioita, oli epäilemättä enemmän työtä, mutta vähemmän aineellista hyötyä; hänen konttorissaan kävi ehkä enemmän väkeä, mutta Shelmore piti kuitenkin enemmän oman huoneistonsa arvokkaasta rauhasta, keskustellen siellä asiakkaittensa kanssa niin tärkeistä asioista kuin kiinteistöjen luovuttamisesta tahi ostamisesta.
Hän oli nuorekkaaseen tapaansa hieman ylpeä tästä konttoristaan. Katuoveen oli kiinnitetty kaunis kirkkaaksi kiilloitettu messinkilevy, johon oli kauniisti kaiverrettu: Francis D. Shelmore, asianajaja ; ja siltä johtavien portaitten päähän tammioveen oli naulattu toinen samanlainen, pienempi, samanlaisin kirjoituksin. Tämän oven takana sijaitsevassa pimeähkössä huoneessa, joka oli asianmukaisesti täynnä papereita, pergamenttirullia ja metallirasioita, istui Shelmoren ainoa konttoristi, ovela, tarkkaavainen ja varhain kehittynyt Simmons Hackdale-niminen nuorukainen ja erään sisemmän, vihreällä verholla peitetyn oven takana istui Shelmore itse sievästi ja hyvällä maulla kalustetussa ja koristellussa yksityiskonttorissaan.