Mazaroffin murhajuttu

Kirj.
J. S. Fletcher
Englanninkielestä (The Mazaroff murder) suomentanut
Alpo Kupiainen
Valittuja salapoliisiromaaneja 12
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Oy, 1924.
I. Herra Mazaroff. II. Lehtokurpan majatalo. III. Kadoksissa. IV. Nuoruuden vapaamuurariutta. V. Ainoa uskottu. VI. Herra Crole Bedford Rowin varrelta. VII. Muistolevy. VIII. Majatalon isännän pyssy. IX. Kapkaupungin postileima. X. Yorkilainen asianajaja. XI. Poliisien otaksuma. XII. Salakirjoituksinen kirje. XIII. Timanttimaailma. XIV. Bond-kadun jalokivikauppias. XV. Äsken rikastuneet. XVI. Koputus oveeni. XVII. Miten se oli saatu? XVIII. Kadonnut mies. XIX. Sileä seinä. XX. Avoin valtuutus. XXI. Uusia renkaita. XXII. Ketä epäillään? XXIII. Kuka oli nainen? XXIV. Tietymättömissä. XXV. Kuka se mies oli? XXVI. Me tunnemme miehen! XXVII. Syytettynä. XXVIII. Epäuskoinen Etsivä. XXIX. Laivalle lähtevä juna.
Herra Mazaroff
Dick Harker se ensinnä toimitti minut kosketuksiin sen miehen kanssa, jonka salaperäinen, minun seurassani tapahtunut murha oli kolmella mantereella Mazaroffin juttuna kuuluisiksi tulleiden tapausten pohjana. Harker ja minä olimme vanhoja koulutovereita; yhdessä liityimme armeijaan nuorina upseereina; olimme samassa pataljoonassa koko maailmansodan ajan; haavoituimme samana päivänä ja samassa kahakassa — kaksi viikkoa ennen aselepoa; meidät lähetettiin samaan sairaalaan kotimaahan ja pääsimme sieltä vihdoin, kumpikin kykenemättä jatkamaan sotapalvelusta, mutta kummallakin onneksi kaikki jäsenet tallella. Ja ensimmäiseksi pisti silloin silmäämme se seikka, että se maailma, johon ilmestyimme, oli äärettömän paljon toisenlainen kuin se, joka oli olemassa silloin, kun lähdimme Belgiaan ensimmäisten sadantuhannen miehen mukana; ja toiseksi saimme sen varman vakaumuksen, ettei mikään enää pääsisi entiselleen. Olimme tyyten tuntemattoman kynnyksellä, ja anteeksiannettavaa oli, että me kumpikin jonkun aikaa vetelehdimme Lontoossa tekemättä mitään, katsellen ympärillemme ja ihmetellen. Eräänä aamuna Harker saapui asuntooni minun ollessani vielä aamiaisella, viskasi pöydälle Times-lehden numeron ja osoitti sinisellä kynällä merkittyä ilmoitusta henkilösarekkeessa.