Kansankapina Ahvenanmaalla v. 1808

Sommitteli
Tampereella, Uuden Kirjapaino-yhtiön Kirjapainossa, 1896.
Tuo meren aaltojen huuhtelema Ahvenan saaristo, ollen Suomen ja Ruotsin välillä, on usein ollut sodan jaloissa niiden useiden sotain aikana, joita Venäjä kävi Ruotsia vastaan Suomen omistuksesta.
Niin tapahtui sotavuosinakin 1808-1809.
Kun sotatorvet alkoivat soida Suomen saloilla, niin pian kajahteli niiden räikeä ääni Ahvenanmaan kallioistakin.
Venäjän ylipäällikkö Buxhoewden oli maaliskuun 25 p. v. 1808 ottanut Turun pääkortteerikseen ja jo huhtikuun 2 p. näkivät ahvenanmaalaiset kauhukseen noita, kansan kesken hirmutunteella, mainitulta kasakoita vanhan raunioiksi riutuneen Kastelholman linnan edustalla. Kuitenkaan ei ollut tämä peljätyn vihollisen äkkinäinen ilmestys muuta kuin uhkaus, pieni pilven hattara Ahvenanmaan vielä kirkkaalla taivaalla. Yhtä pian kuin viholliset ilmestyivät yhtä pian he taas katosivatkin. Tarkoitus heidän käynneillään ei ollutkaan muu, kuin viedä Kastelholman kruununmakasiinista viljavaroja pääarmeijalle Suomessa.
Mutta kohta oli idän rohkea kotka levittävä siipensä lentoon yli meren ja ulapoiden iskeäkeeen kyntensä lännen monista taisteluista uupuneesen jalopeuraan.
Katselkaamme hetkisen tuota sota näytelmää, missä esiripun noustua on ihailtavanamme kaksi urosta, joiden ympärillä sotatapaukset tuolla rauhallisella saaristolla kietoutuvat, jossa ei isoon aikaan oltu nähty muuta taistelua, kuin minkä meren lakkapäät laineet taistelevat sen riuttasia rantoja vastaan.

Kevät ihanine toiveineen oli tullut. Elettiin toivossa, että tuo jääsilta, jota pitkin vihollinen niin helposti pääsi Ahvenanmaalle, oli pian särkyvä ja sulava. Myös oli toivoa meren auetessa, suojaa ja turvaa Ruotsin laivastosta.
Toisin oli kuitenkin käyvä.
Kauhistuneina herättiin näistä suloisista unelmista, kun jo huhtikuun puolivälissä kaksi venäläistä vihollisosastoa esiintyi saaristossa. Ne olivat sekä kasakoita että jääkäreitä. 120 miehinen joukkio jääkäreitä, majuri von Nejdbardtin johdolla, valloitti Ahvenan mantereen ja ylipäällikkö eversti Kritsch asettui 500 miehen kanssa Kumlingen pitäjään. Sitäpaitsi sijoitettiin kasakoita vartijoiksi eri paikkoihin, aina Ruotsin puoleisesta läheisemmästä paikasta, Signildskäristä, Brändösen saakka, mikä on Ahvenan saariston äärimmäinen paikka Suomen puolella.