Kreikkalaisia satuja: Kirjeissä Suleimalle

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe
Kreikkalaisia Satuja.
Kirjeissä Suleimalle
Ensimmäisen kerran julkaissut K. E. Holm 1875.
Saduista rikas muinaisuus tietää kertoa eräästä sfinxistä, joka ihmisten selitettäväksi esitti sen arvoituksen: mikä se oli, joka aamulla kulkee nelin jaloin, päivällä kahden, illalla kolmen. Kauan aikaa jäi tämä arvoitus selittämättä. Kreikkalainen oli se mies, jonka onnistui sitä viimein selittää.
Tämä merkitsee, että Kreikkalaiset tiesivät selittää luonnon ongelmoita. Kreikkalaisille oli avattu luonnon ihmeellinen kirja ja sen mystillisen verhon alla, joka heistä peitti luonnon salaista elämää, näkivät he lukemattomia henkisiä voimia ja aatteita. Luonto ei heistä ollut kuollut, se oli täynnänsä eläviä olentoja ja henkilöitä. Metsissä oleskelivat Dryadit eli metsän-Nymfat, vuorissa asuskelivat Oreadit eli vuori-Nymfat ja lähteiden sekä vesien syvyyksissä piileskelivät Najaadit ja Nereidit, lähde- ja vesi-Nymfat. Taikka jos silmiäsi loit taivasta kohden näit sielläkin samanlaisen elämän. Täällä jatkoi mahtikas metsästäjä Orioni uljaita urostöitänsä, täällä itkeä surivat Hyadit veljensä kuolemaa ja heidän kyyneleensä valuivat satehena alas maan päälle, täällä elivät ennen onnettomat lempiväiset tähtinä onnellisempaa elämätä, kuin mitä ihmisinä eläneet olivat. Sanalla sanottu: Taivaat ja maat olivat henkisyyttä täynnä ja kaikesta tiesivät Kreikkalaiset sadun kertoa. Yö-haukan kamoittavassa huuhkaamisessa he kuulivat Nyktimenen ääntä, joka synkeässä yössä huutaa valitti entisiä rikoksiansa. Satakielen laulussa he huomasivat Filomelan vaikeroitsevan; veri-pisaroissa, jotka tippuivat kallio-seinistä he näkivät Nioben kyyneleitä. Niinpä eivät voineet, ei kukkaa poimia eikä puun varjoon istahtaa ilman kuulemattansa näiden kertovan kohtaloansa.
Tästä ihmeellisestä satu-maailmasta ovat seuraavaisten kertoelmain aineet valikoimalla otetut. Karttamalla senkaltaista, joka loukkaa nykyistä siveydellistä kantaa on koetettu valita kaunihimpia ja mielekkähimpiä satuja, kuitenkin ilman ylenantamatta sitä muinaisuuden ominaista katsomustapaa, joka näille tämmöisille saduille juuri antaa niin mielyttävän ja omituisesti viehättävän värin. Ne ovat kuvaelmia jo rauenneesta maailmasta, joka vuosisatojen läpitse kangastaa kauniina, ihanteellisena ilmiönä, ja joka esthetillisen sievyytensä sekä rikkaan mielenkuvituksensa kautta tarjoo runsaita nautinnon aiheita kaikille, joilla vaan on runoudelle altis mieli.