Laakerinlehtiä ja lipstikkuja: Eteläpohjalaisia murrejuttuja

Eteläpohjalaisia murrejuttuja
Kirj.
Jyväskylässä, K J. Gummerus Osakeyhtiö, 1923.
Papinkisälli. Hampurin pörssi. Puupäri kuuli ääniä ylhäältä. Laitalan Jussi. Ilmapuntari. Ku Isoo-Matti poksas. Jaakoon puuronkeitto. Suutari varaasti paakarin akan. Housut putos tornihi. Kissi piru. Köpi Pöntikkää soorrethan. Kans kansanerustaja. Jupen joulu. Savolaane ja pohjalaane. Lahoonloukon moottori. Pataljoona lähti. Hra Tuntematoon. Valtiopaatti v. 1920. Kauppaneuvos osti ilveksennahaan. Kansakoulun jatkoluakat. Taavetin pottu. Myi miähensä. Huu puri. Karjanäyttelyssä (runo).
Oottako kuullu minkälaane tulemus täs hiljan tuli yhyrelle nuarelle papinkisällille?
S’oli hiljan lukunsa päättäny ja saanu kisällin paikan yhren suuren rintapitäjän pappilas, johna se viätti hiljaasta ja miätiskeleväästä elämää pappilan vinttikamaris, niinku asiahan kuuluuki. Ensimmääsiä papillisia tehtäviä opetteli suarittamhan ja kovasti löi noukan punaaseksi ku papin vanhin tytär itte aina tuli käskemhän syämhän ja pakkas jäämhän istuskelemhan ja juttelemhan »herra apulaasen» kans, niinku se sanoo.
Ei tiänny poikaparka, mitä olis tualle veikiälle ja punaposkiselle papin tyttärelle sanonu, ku se katteli silmästä silmhän ja pruukas kysyä jotta:
— Kuinka te täälä voitta, eikö teirän tuu ikävä yksinännä täälä istua kököttää ku vanha homehtunu äijä?
Koitti poika-parka sanua jotta:
— Tuata, tuata, onhan mulla täälä kirjat, tämä kirjojen kirjaki ja sitte mä ajattelen —
— Tänä iltana on nuarisoseuralla ilooset tanssit, ettäkö lähre sinne? — kysyy se papin flikka.
— Kuinka, minäkö tanssihin? — Mutta, hyvä neiti, sehän on kauhiaa — — —