Sekaherelmiä: Eteläpohjalaisia murrejuttuja

Eteläpohjalaisia murrejuttuja
Kirj.
Jyväskylässä, K. J. Gummeros Osakeyhtiö, 1925.
Maantiähuutokauppa. Miäs jäätyny kivhen kiinni. Kiälestä pala pois. Alajärven mailmanloppu. Se isännänpalkka. Friijaripoijan hevoone. Kellonfiäteri. Kaffipannunvaraas. Tehtahan merkki. Se elää viälä. Kukoot tappeli. Jupiaasen kualemanloukku. Rautakanki. Kauhavan hullupoika. Hallitushoito erestä ja takaa. Aliokettu. Mattu, mökin miäs. Ässiiri. Pikku-Lasse. Vallankumoukset Kristiinas. Torppari Suami Hilima, kuuleksä. Vanhaanpoikaan vero.
Oottako kuullu siitä maantiähuutokaupasta, joka pirettihin täs menhellä viikolla yhres pitäjähäs täällä meirän puoles?
No s'oli sillä lailla, jotta tiälautakunnan miähet pistivät paperit plakkarihinsa, sihteeri hioo pännänsä teräväksi ja, niin lährettihin.
Menthin tiätä pitki ja miäsroikka tuli peräs. Ensin myythin kirkonplassilta ja sitte painuttihin syrjäkylihi päi. Sitä mukaa ku mentihin, väheni huutajajoukko. Jok'oli maantiänpalansa saanu, lähti kotiansa laskeskellen itteksensä, paljonko siinä tuli tiänestiä.
— No ainaki kunnanverot saa maksuhun, — nupajivat äijät, kun olivat palansa saanehet. — Eikä tuas mun palasnani näytä erityystä korjaamista olovankaa kolmen vuaren aikana. Nii jotta tulua se vaa on…
Ja tiälautakunta paineli aina vai ethenpäi, myyrä prätkii paloja ja teki onnellisia valtion saamamiähiä.
Oli jo ilta myähä ku päästihin pitäjän kauimmaaselle loukolle, yhtehe puskikkomäkehen.
Siinä tuli äkkinääne ja orottamatoon pirätyspaikka ethen. Aiva tiän viäres, n'otta tiältä reiruhu näki, oli — — pontikkatehras kaarevan kuusen alla täyres käynnis!
Tiälautakunta kattoo toistansa silmihi, eikä puhunu mitää hyvähän aikahan, vaikka jokahitten silmät lipaji ja suupiälistä suanta nykii.