Ylenkatsotuita

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Jaakko Nikkinen
Edistysseurojen Kustannus-O.Y., Helsinki, 1922.
Tuvassa oli aivan hiljaista.
Täti laittoi perunainkastiketta unisesti palavan takkatulen luona. Pojat istuivat penkillä, vanhempi ikkunapielessä kädet polvilla ja pää kumarassa, nuorempi nurkkauksessa nenällään kirnuten asetteli kukon sulkaa lakkiinsa. Nuorin lapsista, kolmen neljän vanha tyttö, istui lattialla ja sitoi liinaa huiviksi pienen varpuluudan tyveen.
Lakkinen lasiton pillipoppa tuikutti pöydällä suulleen käännetyn tuopin päällä ja raollaan olevasta ovesta virtasi alhaalta kylmää talvi-ilmaa porstuasta tupaan ja yläraosta savua tuvasta porstuaan.
— No — tulkaa nyt syömään! sanoi täti ja vei perunavadin pöytään.
Lapsiparat , oli hän vielä sanomaisillaan, mutta jätti kuitenkin sanomatta ja vain hiljaa huoaten istui penkille pöydän taakse.
— No, Masa, tule jo! Ja Jukka ja, ja Sanni, tule syömään! Tänne tädin syliin! Täällä on voitakin!
Sanni riisti liinan pois luudan tyvestä, viskasi luudan nurkkaan ja juoksi tädin luo.
— Uuppista, sanoi täti ja lempeästi hymyillen nosti Sannin syliinsä.