Ennen Aatamia

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jack London
Suom. Kaapo Murros
Helsingissä, Vihtori Kosonen, 1908.
Nämä ovat meidän esivanhempamme ja heidän historiansa on meidän historiatamme. Muistakaa, että yhtä varmasti kuin me kerran olemme lipuneet alas puista ja alkaneet kulkea pystysuorassa, aivan yhtä varmasti me paljon aikaisemmin olemme ryömineet ylös merestä ja kokeneet ensimmäiset kohtalomme maalla.
Kuvia! Kuvia! Kuvia! Ennenkuin opin tietämään, ihmettelin usein, mistä tulivat ne kuvapaljoudet, jotka uniini antautuivat; sillä ne olivat kuvia, jonka moisia en milloinkaan ollut nähnyt todellisen valveilla olon päivinä. Ne kiduttivat lapsuuttani, luoden unistani kokonaisen painajaissarjan ja hiukan myöhemmin saattaen minut vakuutetuksi siitä, että olin heimostani erilainen, luoma luonnoton ja kirottu.
Ainoastaan päivisin olin jonkun verran onnellinen. Öisin olin pelon vallassa — ja sellaisen pelon! Rohkenenpa sanoa, että kukaan ihminen niistä ihmisistä, jotka kanssani maan pintaa kävelevät, ei milloinkaan kärsi sen laatuista ja sen asteista pelkoa. Sillä minun pelkoni on pelkoa kaukaisilta ajoilta, pelkoa, joka valtoimena rehotti nuoressa maailmassa ja nuoren maailman nuoruudessa; lyhyesti: sitä pelkoa, joka ylinnä vallitsi pleistocene nimellä tunnetun aikakauden keskivaiheilla.
Mitäkö tarkoitan? Nähtävästi on selitys tarpeen, ennenkuin voin kertoa teille unieni olemusta. Vähänpä voisitte muuten tajuta niiden asiain tarkoitusta, jotka minä niin hyvin tunnen. Tätä kirjoittaessani kaikki sen toisen maailman olennot ja tapahtumat kohoavat eteeni kuin taikalampun loihtimina, mutta minä tiedän, että ne teistä olisivat utuisia ja järjettömiä.
Mitäpä olisi teistä Luppakorvan ystävyys, Nopsajalan lämmin sulo, Punasilmän intohimot ja muinaisperimys? Räikeätä sekamelskaa eikä mitään muuta. Ja räikeätä sekamelskaa samoin tulikansan ja puukansan hommat sekä lauman päättömät neuvottelut. Sillä te ette tunne viileitten kallioluolain rauhaa ettekä näytelmää juontipaikoilla päivän päättyessä. Te ette ole milloinkaan tuntenut aamutuulen puraisua puitten latvoissa, eikä liioin tunnu suloiselta suussanne tuoreen puunkuoren maku.