Kadotuksen kansa: Kuvaus Lontoon East Endistä

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kuvaus Lontoon East Endistä
Kirj.
Suomentanut Kaapo Murros
Otava, Helsinki, 1922.
Englantilaisen kustantajan huomautus. Esipuhe. I. Alas. II. Reilu Johnny. III. Asuntoni ja vähän muutakin. IV. Muuan Kadotuksen-kuilun mies. V. Laidalla. VI. Paistinpannu-kuja ja silmäys Kadotuksenkuiluun. VII. Viktoria-ristin mies. VIII. Ajuri ja kirvesmies. IX. Piikkilä. X. Lipun kannossa. XI. Pihti. XII. Kruunauspäivä. XIII. Dan Cullen, tokkamies. XIV. Humala ja humalanpoimijat. XV. Meren nainen. XVI. Omaisuus ja ihminen. XVII. Kykenemättömyys. XVIII. Palkat. XIX. Getto. XX. Kahvilat ja Köyhän miehen hotellit . XXI. Elämän epävarmuus. XXII. Itsemurhat. XXIII. Lapset. XXIV. Öinen näky. XXV. Nälkävalitus. XXVI. Juoppous, kohtuullisuus ja säästäväisyys. XXVII. Asiain hoitaminen.
T.P.'s Weekly -lehden marraskuun 14:nnen päivän numerossa 1902 oli seuraava uutinen:
Jack London Lontoossa . — Herra Jack London on varmasti elähdyttävä ilmestys. Hänen kaksi teostaan Klondyken elämästä — 'Hänen isäinsä Jumala' ja 'Suden pentu' — on herättänyt huomiota ehkäpä enemmän kuin kenenkään uuden kirjailijan pikku kertomukset sen jälkeen kuin Kipling antoi maailmalle 'Soturikolmikon' ja 'Yksinkertaisia tarinoita kukkuloilla'. Hän on vain kuudenkolmattavuotias, mutta on ansainnut toimeentulonsa kuudentoista vanhasta asti — valaanpyytäjälaivan mastossa, kulkurina tai päiväläisenä ja Klondyken kultakentillä. Kun hänen Lontoon-kustantajansa julkaisivat hänen ensimmäisen kirjansa Englannissa, he kehoittivat häntä kirjeissään tulemaan Eurooppaan ja katselemaan hiukan vanhaa maailmaa, varsinkin Lontoon Itäpäätä, sillä sieltä hän heidän arvelunsa mukaan löytäisi loppumattomasti sellaisia aineksia, joita hän osaisi käyttää. Tämä tapahtui viime keväänä. Hän kirjoitti kotoaan Kaliforniasta, sanoen toivovansa, että voisi tulla — joskus.
Noin viisi viikkoa sitten hän astui kustantajan konttoriin. Siellä oltiin riemastuneita hänet nähtäessä ja kysyttiin, milloin hän oli saapunut Englantiin. — 'Noin kaksi kuukautta sitten', oli vastaus. — 'Mutta missä olette ollut koko tämän ajan?' — 'Itäpäässä, tokkain seutuvilla. Tämä on ensimmäinen vierailuni Lontoossa.' — Ja se oli totta. Hän saapui Lontooseen kääntymättä kenenkään muun kuin Amerikan konsulin puoleen, meni suoraan vanhain vaatteiden kauppaan, sonnustautui viheliäiseen vanhaan pukuun ja hävisi suoraa päätä jonnekin 'tokkain seutuville' ollen kadoksissa kaksi kuukautta.