Kultahohde

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jack London
Helsingissä, Kustannusliike Minerva Oy, 1922.
Kultahohde. Luottamustehtävä. Nolattu. El-Soo.
Lon Mc Fane oli hieman äreissään — hän oli kadottanut tupakkapussinsa — muuten hän olisi kertonut minulle jotain Surprise Laken majasta ennen sinne saapumistamme. Koko päivän olimme matkanneet kulkien vuorotellen etunenässä polkemassa tietä koirille. Se oli kovaa lumikenkätyötä eikä se ollut omiaan saattamaan miestä puheliaaksi, mutta olisihan Lon Mc Fanen pitänyt keskipäivällä kahvia keittäessämme kuitenkin saada tarpeeksi hengähtää kertoakseen siitä minulle. Mutta hän ei kertonut. Surprise Lake (= yllätysjärvi) — Yllätysmaja se oli minulle. En ollut milloinkaan ennen kuullut siitä puhuttavan. Myönnän, että olin ollut jonkun verran väsyksissä. Olin jo tunnin ajan tuon tuostakin silmännyt Loniin odottaen, että hän minä hetkenä hyvänsä antaisi pysähtymismerkin yöpymistä varten. Mutta olin liian ylpeä ehdottaakseni sitä tahi kysyäkseni hänen aikomuksiaan. Ja kuitenkin hän oli minun palveluksessani, olin sievoisesta palkasta pestannut hänet hoitelemaan puolestani koiria ja tottelemaan määräyksiäni. Taisinpa olla hieman äreissäni itsekin. Hän ei virkkanut mitään ja minä olin päättänyt olla mitään kysymättä, kulkisimmepa sitten vaikka koko yön.
Äkkiä oli maja edessämme. Viikon kestäneellä matkallamme emme olleet tavanneet ketään ja minusta oli tuntunut hyvin todennäköiseltä, ettemme vieläkään yhteen viikkoon tapaisi ketään. Ja yhtä kaikki tuossa oli maja silmieni edessä. Sen ikkunasta loisti himmeä valo ja savu kiemurteli savupiipusta.
Miksi et kertonut minulle — alotin, mutta Lon keskeytti minut mutisten:
Surprise Lake — puolen mailin päässä on pieni järvi, pelkkä lammikko.
Vai niin, entä maja — kuka siinä asuu?
Eräs nainen , vastasi Lon ja seuraavassa hetkessä hän jo kolkutti ovelle. Naisen ääni kehotti astumaan sisään.
Oletteko nähnyt Davea äskettäin? kysyi nainen.