Kultamaan seikkailijoita: Kertomuksia Pohjan periltä

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kertomuksia Pohjan periltä
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1921.
Suden poika. Tuhat tusinaa. Rajalla. Verikosto. Äpärä . Kaaren päässä. Ligounin kuolema. Negore, pelkuri.
Mies tulee harvoin oikein arvioineeksi naisiaan, ei ainakaan ennenkuin on joutunut heistä erilleen. Niin kauan kuin mies elelee naisellisuuden ilmakehässä, hänellä ei ole oikeaa käsitystä sen ylevyydestä; mutta antaapa hänen olla kauemmin tämän ilmakehän ulkopuolella, jopa ilmaisee yhä yltyvä tyhjyys itsensä hänen olemuksessaan, hän alkaa tuntea hämärää kaipuuta, jota ei voi tarkemmin määritellä. Jos hänen tovereillaan ei ole enempää kokemusta siinä suhteessa kuin hänellä itsellään, niin he pudistavat päitään neuvottomina ja suosittavat hänelle ankaraa ruumiillista työtä. Mutta nälkä jatkuu ja yltyy; mies menettää elämän jokapäiväisten asiain harrastuksen ja käy alakuloiseksi, ja jonakin päivänä, kun tyhjyys käy sietämättömäksi, selviää hänelle mitä on tehtävä.
Kun Yukonin maassa tämä kaipuu tapaa, niin mies tavallisesti hankkii veneen, jos on kesä, talvella taas valjastaa koiransa ja lähtee etelään. Muutamien kuukausien kuluttua — edellyttäen, että hänellä on usko tuohon pohjoiseen maahan — hän palaa sinne mukanaan vaimo, joka jakaa hänen kanssaan tuon uskon ja kohtaavat vastukset. Tällä tavoin toteamme miehen synnynnäisen itsekkyyden. Niin johdumme puhumaan myöskin Scruff Mackenzien seikkailuista, jotka tapahtuivat entisaikaan. Silloin ei maata ollut vielä tallannut ja paaluttanut kullanetsijäin tulva, ja Klondyken huomattavin tulolähde oli sen lohenkalastus.
Scruff Mackenzie oli syntynyt sivistyksen rajamailla Yhdysvalloissa, ja uudisasukkaan elämää hän oli aina elänyt. Kahdenkymmenenviiden vuoden taukoamaton taistelu mitä villimmän luonnon kanssa oli painanut leimansa hänen kasvoihinsa. Kaksi viimeistä, kaikkein hurjinta ja kovinta vuotta hän oli viettänyt kullanetsijäin joukossa, jotka majailivat napapiirin pimeillä mailla. Kun mainittu kaihon tauti valtasi hänet, hän ei hämmästynyt, sillä hän oli käytännöllinen mies, joka oli nähnyt sen iskevän toisiinkin miehiin samalla tavalla. Eikä muuta merkkiä huomannut hänen kaipuustaan, kuin että hän teki työtä hurjemmin. Koko kesän hän taisteli sääskiä vastaan ja huuhtoi kultaa Stewart-joella. Sitten hän uitti rakennushirsiä Yukonia pitkin Forty Mileen ja kyhäsi majan niin mukavan, että mikä leiri tahansa olisi voinut siitä ylpeillä. Todellakin maja näytti niin lupaavalta, että moni mies pyrki hänen asuinkumppanikseen. Mutta hän murskasi heidän toiveensa töykeällä, voimakkaalla ja lyhytsanaisella puhetavallaan ja osti kaksinkertaisen määrän muonavaroja kauppa-asemalta.