Lumikenttien tytär: Romaani

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomentanut Aune Tudeer
Otava, Helsinki, 1917.
Kaikki kunnossa, miss Welse, mutta valitettavasti emme voi antaa käytettäväksenne yhtään laivan veneistä.
Frona Welse nousi reippaasti paikaltaan ja tuli ensimmäisen perämiehen luo.
Meillä on niin tulinen kiire , tämä selitti, ja kullanetsijät ovat arkaa lastia, ainakin —.
Ymmärrän kyllä , keskeytti Frona, ja minäkin käyttäydyn aivan kuin olisin samanlainen. Olen todella hyvin pahoillani siitä, että tuotan teille vaivaa, mutta — mutta — Hän käännähti äkkiä toisaalle ja viittasi rantaan päin. Näettekö tuon suuren hirsimajan tuolla männikön ja joen välillä? Olen siellä syntynyt.
Taitaisipa itsellänikin teidän sijassanne olla kiire maihin , murahti perämies myötätuntoisesti ja ohjasi tyttöä eteenpäin täpö täydellä laivankannella.
Kaikki olivat toistensa tiellä, eikä joukossa ollut ainoatakaan, joka ei olisi julistanut sitä täyttä kurkkua lähimmäisilleen. Tuhatkunta kullanetsijää vaati meluten, että heidän kapineensa oli viipymättä saatettava maihin. Kaikki kannen aukot ammottivat, ja vinkuvat nostokoneet toivat lastiruuman syvyyksistä lakkaamatta sekalaista matkatavaraa päivänvaloon. Höyrylaivan kummallakin puolella oli riveittäin tasapohjaisia veneitä, joihin tavarat laivasta laskettiin, ja jokaisessa näistä joukko miehiä hääri otsansa hiessä, hyökkäsi matkakapineitten kimppuun ja viskeli myttyjä ja arkkuja sinne tänne vimmatusti etsien. Kannella olevat miehet heiluttivat rahtiseteleitään ja huusivat alhaalla työskenteleville. Joskus kaksi tai kolme henkilöä tunsi saman kapineen omakseen, ja aika tora syntyi. Rahtisetelien erilaiset merkit, kaksi ympyrää ja ympyrä ja piste , antoivat aihetta loppumattomiin kinasteluihin — yhdelle sahalle ilmaantui tusinan verran oikeita omistajia.
Lastinpurkaja väittää tulevansa hulluksi , sanoi ensimmäinen perämies auttaessaan Frona Welseä laskuportaita alas, ja hänen apulaisensa ovat jättäneet lastin järjestämättömänä matkustajien haltuun ja luopuneet työstään. Mutta meidän ei sittenkään ole käynyt niin hullusti kuin Betlehemin tähden , hän rauhoittaen jatkoi osoittaen höyrylaivaa, joka oli ankkurissa neljännesmailin matkan päässä. Puolet sen matkustajista ovat hankkineet kuormahevoset kulkeakseen Skaguayn ja White Passin kautta, ja toiset puolet aikovat vaeltaa Chilcootin tietä. Siksi siellä on täysi kapina, eikä mitään voida tehdä.