Koti-satuja Lapsille ja Nuorisolle

Produced by Juha Kiuru
Keräilleet
Jakob ja Wilhelm Grimm
Saksan-kielestä suomentanut J. A. Hahnsson
K. E. Holm, Helsinki, 1876.
Theodor Sederholmin kirjapaino.
1. Sammakko-kuningas ja Rauta-Heikki. 2. Maarian-lapsi. 3. Satu eräästä nuorukaisesta, joka pelkäämisen konstia oppiaksensa läksi mailman markkinoille. 4. Susi ja seitsemän pikku kiloa. 5. Uskollinen Johannes. 6. Hyvä kauppa. 7. Kaksitoista veljestä. 8. Roisto-väki. 9. Pikku veli ja pikku sisar. 10. Kolme pikku miestä metsässä. 11. Kolme kehrääjä-akkaa. 12. Hannu ja Maiju. 13. Kalastajasta ja hänen vaimostansa. 14. Tuhkapöpö. 15. Holle Rouva. 16. Seitsemästä kaarneesta. 17. Pikku Punakerttu. 18. Bremiläiset kaupungin-musikantit. 19. Viisas Elsa. 20. Poika peukalon pituinen. 21. Peukaloisen matkustukset. 22. Kiikkerin lintu. 23. Satu omena-puusta. 24. Ruusukukkanen. 25. Löytölintu. 26. Rastasnoukka kuningas. 27. Lumikki. 28. Tonttu. 29. Koira ja varpunen. 30. Jussi ja Kaisa-Liisa. 31. Kirjokarva. 32. Leino ja Lemmikki. 33. Onnellinen Hannu. 34. Köyhä ja Rikas. 35. Hanhi-piika. 36. Viisas talonpojan-tytär. 37. Tohtori Kaikkitietävä. 38. Peukalokitti ja karhu. 39. Viisasta väkeä. 40. Tarinoita haltia-käärmeestä I. II. III. 41. Köyhä myllärin-renki ja pikku kissa. 42. Juutalainen orjantappura-pensaassa. 43. Satu älykkäästä pikku räätälistä 44. Lumikukka ja Punaruusu. 45. Neljästä keinokkaasta veljeksestä. 46. Yksisilmä, Kaksisilmä ja Kolmisilmä. 47. Valkoinen morsian ja musta morsian. 48. Kolme laiskuria. 49. Pikku kanan kuolemasta. 50. Tähti-markat.
Sammakko-kuningas ja Rauta-Heikki.
Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräs kuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorin niin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin, oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänen kasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä ja metsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuuman paahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakan lähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon, heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimman leikki-kalunsa taas käsiinsä.