Kultahanhi: Grimm-veljesten satuja

Grimm-veljesten satuja
Kirj.
JACOB ja WILHELM GRIMM
Satupirtti N:o 34
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1921.
Kultahanhi. Satu pojasta, joka lähti maailmalle pelkoa oppimaan. Kolmenlaiset kielet. Jänis ja siili. Kettu ja hevonen. Onnekas Hannu. Seitsemän sysmäläistä.
Kultahanhi.
Olipa kerran mies, jolla oli kolme poikaa; nuorin niistä oli nimeltään
Tyhmyri, ja häntä aina ylenkatsottiin ja pilkattiin ja joka
tilaisuudessa syrjäytettiin. Sattuipa sitten, että vanhin veljeksistä
lähti metsään puita hakkaamaan ja sai äidiltään evääksi kauniin
munakakun ja simapullon, jotta poloinen ei nälkään ja janoon
menehtyisi. Kun poika tuli metsään, niin näkipä hän siellä vastassaan
pienen äijän, sellaisen harmaan mokoman, joka toivotti hänelle hyvää
päivää ja haastoi: Annappa minulle taskustasi palanen kakkua
syödäkseni ja kulaus simaa juodakseni, sillä minä olen niin nälissäni
ja janoissani. Mutta viisas poika vastasi: Jos annan sinulle kakkuani
ja viiniäni, niin jään itse ilman, mene matkoihisi vain , jätti äijän
seisomaan ja meni työhönsä. Mutta kun hän rupesi puuta hakkaamaan, niin
annappa olla, isku luiskahtikin syrjään ja kirves kävi häntä
käsivarteen, niin että hänen täytyi palata kotiin ja antaa sitoa
haavansa. Se oli harmaan äijän kosto.
Sitten lähti toinen poika vuorostaan metsään ja sai hänkin äidiltään
evääksi kauniin munakakun ja simapullon. Hänellekin tuli vastaan vanha
harmaja äijän kääppänä ja pyyteli saada palasen kakkua ja kulauksen
viiniä. Mutta toinenkin poika vastasi järkevästi: Jos annan sinulle
eväistäni, niin jään itse ilman, mene siitä matkoihisi , jätti äijän
seisomaan ja lähti työhönsä. Mutta eipä hänkään jäänyt rangaistuksetta
suuresta järkevyydestään; kun hän oli iskenyt pari kertaa puuhun, niin
iski hän kolmannella kerralla omaan sääreensä, ja hänet oli kannettava
kotiin.
Silloin sanoi Tyhmyri: Isä, annappa minunkin kerran lähteä metsään
puita hakkaamaan. Mutta isä vastasi: Veljesi, sinua viisaammat, ovat
siinä työssä saaneet vammoja, pysy sinä vain poissa, mitä älyä sinulla
siellä olisi. Mutta Tyhmyri pyyteli niin hartaasti, että isä sanoi:
No, menehän sitten, ehkäpä vahingosta viisastut. Äiti antoi hänelle
evääksi kuivan leipäkyrsän ja pullon hapanta kaljaa. Kun Tyhmyri tuli
metsään, tapasi hänkin siellä vanhan harmaan äijän, joka tervehti häntä
ja sanoi: Annappa minulle palanen kakkuasi ja kulaus pullostasi, minä
olen niin nälkäinen ja janoinen. Tyhmyri vastasi: Minullahan on vain
kuiva kannikka ja hapanta kaljaa, mutta jos ne sinulle kelpaavat, niin
käytä hyväksesi. He istahtivat syömään ja juomaan, mutta kun Tyhmyri
otti kuivan kannikan taskustaan, niin olipa se muuttunut makeiseksi
munakakuksi ja hapan kalja sulavaksi simaksi. No, he söivät ja joivat,
ja sitten sanoi pikkuinen äijä: Koska sinulla on niin hyvä sydän ja
annat mieluusti omastasi toisellekin, niin minä tahdon luoda onnesi.
Katsos, tuolla on vanha puu, käy sen luo ja hakkaa se poikki, niin
löydät sen juurista jotakin.