Satujen maailma: Suomen kansan sadut I-II kokoelma

Kertonut
Jalmari Finne
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1910.
Peukalopoika. Äitiään tyhmempää hakemassa. Tosi ja vale. Uuninperäinen. Paholainen ja jäniksenpyytäjä. Löydetty aarre. Tietäjäukko. Rannalla kylpevä neito. Köyhä mies ja pakkanen. Lentävä poika. Maailman-lopun ihmiset. Väkevä Matti. Valkeuden maa. Seppä ja paholainen. Armelias pohatta. Savipoika. Silkkinen lammas. Erakko ja kyntömies. Loihtija ja hänen kasvattinsa. Tämmöinen. Paholaisen pelastaja. Pietari ja Paavali pajassa. Hengen antaminen toisen edestä. Lintujen kielen taitaja. Täin nahka. Sohvi ja Aapeli.
Mies pilkkoi puita tuvassaan. Kuinka hän siinä varomattomasti
kirvestään käytteli, niin iski hän peukaloonsa ja se meni poikki. Mies
otti peukalon, heitti sen uunin päälle ja sanoi:
— Olkoon tuolla!
Seuraavana päivänä meni mies metsään halmetta kyntämään. Hänen siellä
puuhaillessaan hänen vaimonsa paistoi tuvassa piirakoita ja sanoi
itsekseen:
— Olisipa nyt meillä poika, niin lähettäisin hänet metsään viemään
isälleen evästä. Kun ei ole, niin tästä itseni pitää lähteä.
Kun hän niin oli sanonut, kuului uunin päältä pientä vikinää:
— Äiti kulta, anna minun mennä, kyllä minä vien.
Akan katsahtaessa sinne näki hän peukalon tulevan sieltä ja kuuli sen
sanovan:
— Anna tänne, kyllä minä vien!