Verinen lyhty

Romaani
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1928.
Syysillan pimeässä kuului laukaus. Sitten oli kaikki jälleen hiljaista.
Heikkilän isäntä luki parhaillaan sanomalehteä. Hän antoi lehden vaipua polvelleen ja kuunteli.
— Kuulitko? kysyi hän vaimoltaan, joka istui ompelemassa ja laukauksen kuultuaan laski työnsä syrjään.
— Kuulin, vastasi emäntä. — Se oli laukaus.
— Kukahan siellä nyt ampuu? sanoi isäntä.
Emäntä nousi nopeasti paikaltaan, meni eteiseen ja sieltä kuistin ovelle. Siellä hän pysähtyi kuuntelemaan.
Pihan poikki juoksi hätääntyneenä emännän luokse talon palvelijatar Kirsti.
— Kuuliko emäntä laukausta? kysyi hän.
— Kuulin kyllä. Se tuli aivan kuin maantieltä.