Mykkä paholainen: Kertomuksia

Produced by Tapio Riikonen
Kertomuksia
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1916.
Viuluniekka Ouru. Okura. Valonheittäjä. Jäälauta. Suru. Viettelijä. Paholainen.
Viuluniekka Ouru.
Ovenvartia katsoi ällistyneenä vuoroin minuun, vuoroin oveen, joka vastikään oli paukahtanut kiinni toverini jälkeen. Minä olin yhtä hämmästynyt. Olimmehan juuri tulleet tähän kodikkaaseen ravintolaan, ja musiikki pauhasi kutsuvasti vastaamme. Ovenvartia oli riisunut ystäväni päällysvaatteet ja oli paraikaa ripustamassa minun takkiani naulaan, kun toverini äkkiä sieppasi palttoon harteilleen, painoi hatun päähänsä ja sanaa sanomatta lähti pois…
Hän odotti minua ulkopuolella, tarttui käsivarteeni ja niin menimme toiseen ravintolaan. En kysellyt. Muistin, että seurassani oli säveltäjä X., mies, jonka ystävyydestä minulla oli kunnia ylpeillä ja jonka epävakaisuuteen varmaankin on syynä hänen sielullinen sairautensa. Tietenkin odotin selitystä.
Äänettömyyttä kesti kauan. Tupakansauhun seasta kuului sotkuista puhelua ja tuulettajan ilkeä surina.
— Sillähän oli vakoja kasvoissa… viulunsoittajalla? kysyi ystäväni vihdoin.
— Kellä?
— Sillä siellä… ravintolassa, mistä tulimme. Pääkin oli kalju, näin ovelta.