Unikko ja ohdake

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Jalmari Kara
Helsingissä; Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1913.
Oy Weilin & Göös, Helsinki.
Kulku-Kalle. Tuulasvalkea.
Kultainen hämähäkki. Upoksissa. Isä Giuseppe.
Kostaja. Ristilyönti. Lauri Kesto.
Notkon yksinäinen torppa oli syvällä korvessa, sen tien varrella, jota kyläläiset kulkivat kaupunkiin. Kylään oli noin neljän kilometrin matka ja kaupunkiin lähes kaksi penikulmaa.
Oli myöhäinen helmikuun ilta. Ulkona oli kova pakkanen ja tuuli ajeli tuiskulunta hankiin hukkuneiden aitojen yli. Notkon tuvassa paistoi emäntä leipiä. Tytär kutoi kangasta, vanha ruotuvaari kurisutteli penkillä piippunysäänsä ja renki loikoi sängyssä juritellen hiljaa jotakin rekilaulua. Vaivainen kattolamppu tuikutti kangaspuiden lähellä ja hiillos hehkui paadella, leivinuunin edessä.
Etehisessä kuului joku tömistelevän lunta jaloistaan. Ovi aukeni naristen, kylmä ilmavirta syöksyi tupaan ja tulija astui sisään pysähtyen kynnyksen luo. Hämärässä ei saattanut erottaa muuta kuin hänen pitkän vartalonsa ääriviivat.
— Hyvää iltaa, toivotti hän hiljaa.