Jack Howlandin seikkailut

E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut Eero Alpi
Alkuperäinen nimi: The Danger Trail
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1915.
Lumimaan tytär Puhumattomat huulet Salaperäinen hyökkäys Varoitus Howlandin yöllinen vieras Miehen rakkaus Miina räjähtää Lähellä kuolemaa Kohtaus Pohjoista kohti Punaisen surman talo Taistelu Takaa-ajo Valonsäde Makuuhuoneessa Jeanin kertomus Meleese
Lumimaan tytär
Howland tunsi ensimmäisen kerran elämässään seikkailunhalua. Hänellä oli halu saada kokea jotain uutta ja outoa. Kylmällä napaseudun taivaalla kimaltelivat miljoonat tähdet jäisten silmien tavoin. Hänen takanaan pujotteli erämaan halki jään peittämä Saskatchewan kuin valkoinen lanka, ja puolen peninkulman päässä näkyivät Prince Albertin, sivistyksen viimeisen etuvartion valot.
Mutta Howland tähysteli pohjoista kohti. Sen vuorenharjanteen laelta, missä hän seisoi, hän katseli edessään avautuvaa valkoista, hiljaista maata, joka ulottui tuhansia peninkulmia Pohjoiselle Jäämerelle päin. Talviyön hiljaisuudessa hänen korviinsa kuului revontulten lievä räiskinä. Monituhatvuotinen soitto humisi lakeuden yllä, ja kun hän katseli noita kylmiä, teräviä tulinuolia, jotka välähtelivät avaruudessa, ja kuunteli niiden laulua rajattomasta yksinäisyydestä, loppumattomasta surusta, hänet valtasi kummallinen tunne — aivan kuin hänelle olisi viitottu ja sanottu, että tuolla kaukana, maailman rajalla, hän löytäisi kaiken sen, josta hän oli uneksinut siitä saakka kun hän oli tullut sen ikäiseksi, että hän oli alkanut itse takoa omaa kohtaloaan.
Pakkanen värisytti hänen ruumistaan, ja hän sytytti uuden sikarin samalla kääntyen selin purevaa itätuulta vastaan. Tulitikkua raapaistessaan hän kuuli äkkiä valittavan ulvonnan, joka sai hänet vavahtamaan pelästyksestä. Ääni oli samanlainen kuin se, jonka intiaanien koirat päästävät isäntänsä vetäessä viimeisiä hengähdyksiään. Hän ei ollut ennen kuullut moista ulvahdusta, mutta hän tiesi kuitenkin, että se tuli suden kidasta. Hän pelästyi ja seisoi kauan liikkumattomana puiden suojassa, kunnes huuto toistui ensin lännenpuoleisessa harmaassa yössä ja sitten vielä kerran kauempana pohjoisessa.