Sudenpyytäjät

E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
James Oliver Curwood
Alkuperäinen nimi: The Wolf Hunters
Porvoossa, Werner Söderström Oy, 1922.
1. Taistelu metsässä. 2. Kuinka Vabigunista tuli valkoinen mies. 3. Roderick näkee jalanjälkiä. 4. Rod pääsee eräelämän makuun. 5. Salaperäisiä laukauksia salolla. 6. Mukoki häiritsee vainajien kotirauhaa. 7. Roderick keksii pukinnahkapussin. 8. Kuinka sudesta tuli ihmisen seuralainen. 9. Susi kostaa heimolaisilleen. 10. Rod tutkii rotkoa. 11. Rod näkee unta. 12. Luurankomiehen salaisuus. 13. Kinosten keskellä. 14. Vabin vapauttaminen. 15. Rod pitää rosvoja tiukalla. 16. Yllätyksiä kauppa-asemalla.
Kanadan saloilla oli pakkastalvi. Kuu kohosi niiden ylle punaisena pallona; se valoi kimmeltävää kumotustaan yön rajattomaan hiljaisuuteen. Ei risahduskaan särkenyt lumilakeuksien aavemaista äänettömyyttä. Hetki oli liian myöhäinen päivän hyörinälle, liian aikainen yöeläinten karjunnalle ja sipatukselle. Järven jäätynyt pinta kuvasteli kuun kelmeätä valoa ja miljoonien tähtien tuiketta. Sen reunamilla kohosi pihtakuusimetsä mustana ja yrmeänä. Aivan rannoilla, miltei hämärään peittyneenä, kasvoi lumen ja jään sortamaa lehtikuusinäreikköä.
Suunnattoman iso valkea pöllö lentää lepatteli esiin tuosta pimennosta, palasi sitten takaisin turvapaikkaansa, ja sen siipien ensimmäinen havina kuului pehmeänä yön salamyhkäisessä äänettömyydessä. Päivällinen lumipyry oli tauonnut; ei ainoakaan ilmanhenkäys huojuttanut puiden lumipeitteisiä oksia. Mutta jäätävän kylmä oli — niin kylmä, että liikkumattomaksi jättäytynyt mies olisi tunnissa muuttunut jääkimpaleeksi.
Äkkiä rikkoi hiljaisuuden tavaton, rämähtelevä ääni, joka muistutti syvää huokausta, mutta ei ihmisen rinnasta kohonnutta; ääni, joka sai veren hyytymään suonissa ja sormet näppäilemään pyssynliipaisinta. Se tuntui tulevan lehtikuusivesakon pimennosta. Sitten oli hiljaisuus ankarampi kuin koskaan ennen, ja äänettömän lumihaituvan tavoin katosi pöllökin järven jäätyneen pinnan yli vastakkaiselle puolelle.