Vehnäprinsessa

Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Jean Webster
Englanninkielestä suomentanut
Annikki Haahti
Porvoossa, WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ, 1920.
Jos lähdet kaupungista Porta Maggioren luona ja kuljet Sabine-vuoristoon vievää Via Praenestinaa, jää vasemmalle puolellesi noin kolmenkymmenenkuuden kilometrin päässä Roomasta harmaarakennuksinen kylä kukkulan rinteellä. Se on Palestrina, jota vanhan Rooman aikoina sanottiin Praenestiksi; hiukan edempänä — samoin vasemmalla — poikkeaa suorasta Rooman valtatiestä äkkijyrkkä vuoristotie, joka lopuksi tehtyään monet mutkat vie Castel Madamaan ja Tivoliin.
Kuljettuasi tätä tietä useita kilometrejä näet alastomalla kallionkielekkeellä yläpuolellasi pienen, kivestä rakennetun kyläsen, jota ympäröi vanhan keskiakaisen linnoituksen rauniot. Kaupunki, nimeltään Castel Vivalanti, rakennettiin niihin aikoihin, jolloin mieluummin asuttiin turvassa vuoristossa kuin vesien lähistöllä, ja siitä aikain ovat sen asukkaat vanhan tavan mukaan tai ehkä suorastaan välttämättömyyden pakottamina aina aamuisin menneet työhönsä laaksoon palaten illalla takaisin vuoristoonsa. Kaupunki on rakennettu niin jyrkälle paikalle, että toisen rakennuksen sisäänkäytävä on viereisen talon katon tasalla, ja sen kapeat kivikadut nousevat jyrkkinä kuin portaat. Kaupunkiin pääsee vain edestäpäin, pitkin kiemurtelevaa tietä, joka lopulta vie Porta della Lunalle, jonka läpi kaikki liikenne kaupungin ja ulkomaailman välillä tapahtuu. Porttia koristaa Vivalantin vaakuna, liekeistä kohoava feeniks-lintu, paistava täysikuu kummallakin puolellaan, ja yläosa on varustettu ampumarei'illä, joista entisaikoina heiteltiin kiviä ja kaadettiin kiehuvaa öljyä kutsumattomien vieraiden niskaan.
Kaupunki on kuin pieni taulu, voisi tuskin löytää toista paikkaa, joka sopisi niin hyvin maalattavaksi, mutta kuten kaikki Sabine-vuoriston kylät, on tämäkin surkean köyhä. Vuosisatojen kuluessa se on ränstynyt ja kadottanut merkityksensä; sitä katsellessa voisi tuskin uneksia, että kirkkaina päivinä kohoaa näköpiirissä nykyajan Rooman muurit ja tornit. Tälläkin eristetyllä pikku kaupungilla on oma historiansa. Se on rohkeana uhmannut sekä ryöväriparooneja että paavien sotaväkeä. Sitä on piiritetty, se on valloitettu, onpa sen oma ruhtinas sen häpeällisesti kavaltanutkin. Kahdesti se on hävitetty maan tasalle, kahdesti uudelleen rakennettu. Olkoon miten on, se on säilynyt halki vuosisatojen ja vielä tänä päivänä se seisoo harmaana ja hylättynä omissa, oloissaan muuriensa keskellä.