Nevalaiset: Historiallis-romantillinen kertomus Itä-Suomesta

Produced by Tapio Riikonen
Historiallis-romantillinen kertomus Itä-Suomesta
Kirj.
Oulussa, Oulun kirjapaino-osakeyhtiön kirjapainossa ja kustannuksella, 1881.
Esipuhe. I. Vanhan sepän luona. II. Rovasti. III. Ryöstö. IV. Rovasti jatkaa tointaan. V. Elsa. VI. Isä ja poika. VII. Hovilassa. VIII. Matkalla Käkisalmeen. IX. Jalous ja vaara. X. Vierasmies, joka puhumattaki voi todistaa. XI. Yöllinen taistelu. XII. Veli ja sisar. XIII. Mitä Horman Malla Sipolta vaati. XIV. Juhlapuoliset Hovilassa. XV. Simo Affleck. XVI. Sipo Nevalainen. XVII. Loppu. Viiteselitykset.
Esipuhe.
Tavallansa merkillinen tapaus Itä-Suomen historiassa on talonpoikain kapina Nurmeksessa vuonna 1710. Alkuansa tämä kapina tapahtui mainiota Affleckia vastaan, kun tämä, ollen kruunun verojen kantajana Karjalassa, liiallisilla ja mielenmääräisillä maksuilla rasitti kansaa; ja vasta sitten, kun moniaat kansalaiset koston himossaan kääntyivät Venäläisiltä apua saamaan vehkeissänsä, muuttui liike kapinaksi ei yksityistä henkilöä, vaan Ruotsin valtaa vastaan. Tästä kapinasta löytyy ilmoituksia, joiden avulla seuraava kuvaelma on kokoonpantu, jossa useat henkilöt ja sisältö suureksi osaksi ovat historiallisia.
Kirjan tekijä.
Vanhan sepän luona.
Vanhan Nevalaisen vaimo oli miestänsä kymmenen vuotta nuorempi. Heillä ei ollut lapsia. Heidän luonaan nähtiin kuitenki kaksi kaunista nuorukaista, poika ja tytär, kumpii nuoruuden kukoistavassa ijässä. Poika oli vanhan Jaakon veljen poika, joka oli oleskellut setänsä luona osittain opissa, osittain huviksensa. Nuori neitonen, Anna, oli Nevalaisen vaimon sisaren tytär, joka, ollen orpo, asui tätinsä luona. Näitä nuorukaisia vanhukset suuresti rakastivat ja etenki Matleena-mummo — näin nimitettiin Nevalaisen vaimoa — toivoi nuorukaisista, Amorin avulla, tulevan parikunnan. Vaan nuori mies — Juhana — näytti olevan hyvin palovakuutettu tältä haaralta. Kun Matleena kuvaili hänelle Annan siivoutta, siisteyttä, kauneutta, jaloutta ja taipuvaisuutta, niin nuori Juhana myönsi tuon kaiken; vaan kun Matleena sitten pukkasi häntä kylkeen, sanoen: noh! mitä sitten muuta tarvitsee? — niin Juhana näytti loukkauneelta, murahti jotaki, otti lakkinsa ja meni ulos. Silloin vanha mummo, kädet puuskassa jupisi: ei Jaakkoa kukaan tarvinnut kylkeen tokasta. Hm! Eihän tuo poika liene johonki muuhun silmänsä iskenyt?