En voi: Perhekuvaus kahdessa näytöksessä

E-text prepared by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Perhekuvaus kahdessa näytöksessä
Kirj.
G. L. Söderström, Porvoo, 1880.
v. DANN, rikas kartanonherra maalla. JULIA, hänen veljensä tytär. AKSEL FRANK, nuori maalari. ROUVA BINGEN, emännöitsijä v. Dann'in luona. TRYGG, vanha, uskottu palvelija. ERÄS SILIMAALARI, työssä v. Dann'in luona.
Herra von Dann'in vierashuone, iso, kalleilla huonekaluilla varusteltu sali.
v. DANN (heittäen kirjeen pöydälle). En voi, ei laatuun käy, on mahdoton! Sit' tuskin kestää ihmisenä, Kun kurjall' ihmiskuunall' on Tuo lause kaikkeen toimeen estehenä. En voi ma: nähdä joka kirjeess' saa, En voi: saa kuulla, minne matkustaa. Maan ympäri mun kulkeissani Tuo en voi särki aina korviani. Sit' änkytetty on vuos'satoja Ja tuskin tullee siitä loppua. (Heltyneenä.) Mahdottomuutta — oi, jääkylmä sana! Kuink' ennen sappeasi katkerana Joi sydämen', ain' olen muistellut Ja siitä asti sua inhonnut. Sun tähteä kotirannat jättää sain ma Ja laaksot lapsuuden, Aik'kandet vietin kaukan' nuoruuttain ma Kanss' surumuistojen; Sain voimaa murtaa taisteluissa näissä Kaikk' esteet, palasin jo harmaapäissä Taas, taskussani koko miljona, Ja itse puoli ihmis-inhooja. Tääll' asuen taas, käskevällä suulla Saan kaikki toivehen' nyt täyttymään; Mut kummittelemast' ei vieläkään Tuo en voi lakkaa ylä-, ala-kuulla. (Ottaa taas kirjeen.) Ei tulla voi hän, tässä nään, Hän päättää tauluaan juur', eikä muulla Työll' alkaa voi. Hän laiminlyönnistään Sais maksun suuremman nyt, kuin voi luulla. Hän nuori maalari on vaan! — Hänt' tuomaan penikulmain päästä tuolta Saan panna vaunut; hän ei joudakaan! Ei tulla voi, hän päättää tauluaan, Hänellä nykyjään vaan siit' on huolta, Kuink' korjaisi hän Amorinsa nuolta. Ei nähdä taida silmittä, Herättää kuolleit', taivaalt' ottaa kuuta Ei voi, eik' kylvää pilviin tähtiä; Sit' ei voi; kaikkea voi muuta. Pois hiiteen, mik' ei laatuun käy, Mahdolliseksi mik' ei täällä näy! Jäät' täytyy juoda tätä kestääksen' nyt.