Vähemmät eepilliset runoelmat

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Johan Ludvig Runeberg
Suomentanut Kaarlo Forsman.
Ensimmäisen kerran julkaissut G. L. Söderström 1887.
Hauta Perhossa.
Miss' on hauta, kohta sata vuotta Perhon salomailla pensastunut Unhoksissa ilman ansiottaan? Miss' on hauta? Älä kysy, vieras! Kussa kavetessaan lampi lenkoo Mäntynummen notkoon, siin' on paikka. Koivut siinä latvoineen jo heiluu, Missä niiden juurten alla kerran Hauta peitettiin, ei kenkään tiedä.
Runotar, sa Suomen sulo neito, Muistavampi ihmislasta, lausu: Kuuluisanko kuninkaan tuo hauta Kätkee, vai sen vertaisenko? Eipä Kuningasta, ei sen vertaistakaan Vanha Haane talonpoika tässä Lepää ja sen kuusi kelpo poikaa. — Istu jyrkän rannan reunamalle; Niiden kauniin kohtalon ma kerron, Koska kaste kanervassa kiiltää, Harjun hongat päivän vielä kaihtaa.
Haane sukuaan ol' suomalainen; Talvi seitsenkymmenes jo hältä Perityssä talossaan ol' vierryt. Itse vanha, hän ol' nuoret poiat, Kaksoiset jo kolmet kasvatellut; Vanhin pari seitsentoista vuotta, Nuorin vasta viisitoista täytti. Sorjat, voimakkaat ol' poiat kaikki, Niinkuin virrat kevättulvillansa; Jos ol' joku muita uljahampi, Veipä varmaan voiton aimo Tuomas , Toisen kaksoisparin vanhee veljes. Hänpä, vaikka ryysyt yllään, loisti Niinkuin tähti pilvi-siekaleista; Vaikka hän ois minkä työnkin tehnyt, Hänt' ei kenkään vihata ois voinut. Vihaavan hänt' isä sentään näytti; Niinpä myöskin hänen veljiänsä. Heit' ei kohdellut kuin lapsiansa, Ei kuin vanhan päivän turvaajoita, Vaan kuin orjiaan, ja kurjemminkin, Niinkuin järjettömiä olennoita.
Näin ne eläneet ol' lapsest' asti, Ja jo joutui päivä, jona päätti Nuorin pari viisitoista vuotta. Kirkas aamu koitti metsän takaa, Hattaraa ei taivahalla nähty. Oljiltaanpa nousi veljesjoukko Iloissaan, kuin päivä ennustettu. Mutta tupaan isän luo, jok' yksin Siellä asui, arkeillaan ne lähti; Nuorimmatpa nöyrästi nyt astui Ees ja tarttui taaton käsiin lausuin: Isä, suo nyt meidän ilotella, Joutilaina tänään veljinemme, Viisitoista vuotta täyttäneinä!