Vänrikki Stoolin tarinat (suom. Manninen)

Produced by Tapio Riikonen
Kokoelma runoja
Kirj.
J. L. Runeberg
Suomentanut O. Manninen
1922.
Maamme Vänrikki Stool Pilven veikko Sotavanhus Luutnantti Zidén Torpan tyttö Sven Tuuva Von Konow ja hänen korpraalinsa Kuoleva soturi Otto von Fieandt Sandels Kaksi rakuunaa Hurtti ukko Kulnev Kuningas Sotamarski Viapori Döbeln Juuttaalla
Sotilaspoika Porilaisten marssi Vänrikin markkinamuisto Lotta Svärd Vanha Lode Matkamiehen näky Vänrikin tervehdys Von Törne Heinäkuun viides päivä Munter Von Essen Kuormarenki Wilhelm Von Schwerin Numero viistoista Stolt Veljekset Maaherra Adlercreutz
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi, sana kultainen! Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien.
On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaipaa ken. Meit' ylpeä ei vieras nää, mut meille kallein maa on tää, maa saarten, vuorten, korpien, se meist' on kultainen.
Tutusti tummat metsät nää ne meille huminoi, soi virttään koski kuohupää, yöt tuikkaa, kesät kimmeltää, näin Suomi meille siintää, soi, sydämen haltioi.
Täss' auroin, miekoin, miettehin on taatot taistelleet, täss' on, mit' aika antoikin, säin armahin, säin ankarin, sukumme surmataipaleet he kaikki kestäneet.