Kettu Repolainen / Goethen "Reineke Fuchs" mukaelma

Goethen Reneke Fuchs runoelman y.m. mukaan suomeksi kertonut
Anni Swan
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1909.
Oli helluntai, kesän herttainen juhla. Metsät ja maat, vuoret ja mäet
vihannoivat ja kukoistivat. Riemuiten visersivät linnut puissa ja
pensaikoissa. Kukkaset tuoksuivat kedolla, ja taivas oli kirkas.
Kuningas Jalo oli kutsunut luokseen koko hoviväkensä, ja kaikki
läänitysmiehet riensivät kiireimmän kautta noudattamaan hänen kutsuaan.
Siinä oli kansaa jos jonkinlaista. Juhlallisena astui saapuville Kurki
Koipelainen, häntä seurasi Närhi Näpsä, Harakka Hakattaja ja monta
muuta valtakunnan ylimystä. Ei kukaan tahtonut olla poissa, sillä
kuningas aikoi viettää suurta juhlaa ja oli lähettänyt kutsun sekä
suurille että pienille.
Mutta missä oli Kettu Repolainen, tuo vallaton vekkuli? Häntä ei
näkynyt, ei kuulunut. Arvaahan sen, Kettu veijari pelkäsi kokoontuneita
ylimyksiä, hän oli näet tehnyt kaikille jotain pahaa. Tuskinpa oli koko
metsänväessä ainoatakaan, jota hän ei ollut loukannut, lukuunottamatta
Mäyrä Metsäsikaa, hänen orpanaansa. Siksipä eläimet olivatkin
päättäneet oikein miehissä kannella kuninkaalle Ketun kepposista.
Kuningas Jalo istui valtaistuimelleen, ja kaikki eläimet seisoivat
hänen ympärillään. Silloin astui Susi Hukkanen serkkujensa ja
ystäväinsä seuraamana kuninkaan eteen ja aloitti kanteet. Pitkässä
puheessa hän kuvaili, mitä pahaa Kettu oli hänelle tehnyt, kuinka
katalasti hän oli kohdellut Hukatarta, Suden hellää puolisoa, ja hänen
pieniä lapsiaan.
— Oi, armollinen kuningas, lausui hän lopuksi murhemielin. — Sinä
olet suuri ja ylevä, armahda siis minua ja kosta häpeäni. Vaikka
kieleni neljä viikkoa lakkaamatta kävisi, en sittenkään ennättäisi
kertoa kaikkea sitä ilkeyttä, minkä Kettu minulle on tehnyt.
Kun Susi oli puheensa päättänyt, astua tepsutti esiin pieni koira, Merkki nimeltään. Hän puhutteli kuningasta ranskan kielellä:
— Oi kuninkaani, virkkoi hän, minä olen köyhä koirarukka. Ainoa
omaisuuteni oli palanen lihamakkaraa, jota talletin pensaikossa. Mutta
senkin vähän Kettu riisti minulta.