Joosef vakkamestari

Kirj.
Suomennos
Täti kertoo XII.
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1912.
1. Joosef vakkamestari
2. Uusi tuttavuus.
3. Mitä salaaminen vaikuttaa.
4. Mitä hyvä Jumala antaa.
5. Jouluiltana.
Ensimäinen luku.
Joosef vakkamestari.
Missä kauniita, vihreitä laidunkunnaita kohoaa taivaalle toinen
toisensa perästä ja missä laaksot niiden lomassa ovat loistavien
punaisten ja sinisten kesäkukkien peitossa, siellä on pieni kylä
nimeltä Altkirch. Siisti, valkea pikku kirkko punaisine tornineen ja
puutalot yltympäri seisovat tuulensuojassa vihreätä taustaa vasten,
sillä kylän takana ja molemmilla puolin kohoaa kukkuloita, ja vain
etuosa on vapaa ja avonainen. Tämä on vastapäätä kohoavalle, vihreälle
Rechbergin kukkulalle päin, jonka huipulta toinen kylä valkeine
kivitaloineen loistaa etäälle. Sen nimi on kuten kukkulankin Rechberg.
Kunnaitten lomitse syöksyy raju Ziller-puro, joka tuo mukanaan alas
vuorilta paljon puita ja vierinkiviä saineissa aalloissaan.
Altkirchistä Rechbergiin johtaa ajotie, jonka täytyy tehdä suuri mutka.
Aluksi kulkee se mutkistellen Ziller-purolle asti, sitten vanhan,
katetun sillan yli ja toiselta puolen taas mutkaisena Rechbergin
kylään. Koko matka kestänee lähes kaksi tuntia. Lyhempi ja paljon
herttaisempi on kapea polku. Se vie keskeltä kukkulaa alas
Ziller-purolle, suoraan kaitaa puusiltaa kohden, joka sillä paikalla
johtaa vuolaan puron yli. Silta on niin kapea, että ainoastaan yksi
henkilö kerrallaan saattaa kulkea sen yli, ja on hyvä, että molemmille
puolille on asetettu kaidepuut, joten voi pitää kiinni niistä, sillä
heikko silta vapisee ja heiluu joka askeleella, niin että kulkijan
valtaa varsin epävarma tunne tästä astuessaan.
Yltympäri ei erota ainoatakaan asumusta vihreillä kukkuloilla, vain
viimeisellä, jolta polku jyrkkänä laskeutuu purolle, seisoo yksinäinen
kappeli ja katselee ammoisista ajoista asti vuolasta virtaa ja usein
tulvan viemää ja taas korjattua siltaa.
Altkirchissä on paljon köyhiä ihmisiä, sillä siellä on vähän
työnansiota saatavissa. Useimmat miehet käyvät päivätyöläisinä
naapuritaloissa, muutamilla on myöskin palanen maata, jota he
viljelevät, ja vain parilla kolmella kylän talonpojista on kyllin maata
voidakseen pitää useampia lehmiä.