Paimenpoika alppimajalla

Kirj.
Suomennos
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1912.
1. Monnin on hyvä olla.
2. Monnin elämä vuorilla.
3. Vierailu.
4. Monni ei enää voi laulaa.
5. Monni laulaa taas.
Ensimäinen luku.
Monnin on hyvä olla.
Kun on jättänyt maantien, joka kulkee ylös pitkin Prättigaun pitkää
laaksoa, saa vielä aikamatkan nousta jyrkännettä tullakseen Fiderisin
kylpylaitokselle. Niin vaivaloisesti läähättäen ponnistavat silloin
hevoset vuorta ylöspäin, että matkustaja mieluummin nousee ajopeleistä
ja kiipeää jalan vihreälle kukkulalle.
Pitkähkön nousun perästä saavutaan ensin Fideris-nimiseen kylään, joka
sijaitsee hymyilevällä, vihreällä kunnaalla, ja sieltä kulkee tie
edelleen vuoristoon aina siksi, kunnes kylpylaitoksen yksinäinen
rakennus tulee näkyviin, joka puolelta kallioisten kukkulain
ympäröimänä. Siellä ylhäällä kasvaa enää vain kuusia, jotka peittävät
ympäröiviä kukkuloita ja kallioita, ja koko seutu näyttäisi jokseenkin
synkältä, ellei kaikkialla pilkistäisi matalasta nurmiruohosta hienoja,
loistavanvärisiä vuoristokukkia.
Eräänä valoisana kesäiltana astui kylpylaitoksesta ulos kaksi naista.
He lähtivät kulkemaan kapeata polkua, joka talon lähellä alkaa kohota
ja pian nousee hyvin jyrkästi korkeahuippuista vuorta kohden. He
pysähtyivät ensimäiselle kielekkeelle ja katselivat ympärilleen, sillä
he olivat juuri vastikään tulleet kylpylaitokseen.
Hauskaa täällä ylhäällä ei juuri ole, täti , sanoi nyt nuorempi
naisista antaen katseensa liukua yltympäri. Pelkkiä kallioita ja
kuusimetsiä ja taaskin vuori ja kuusia sen rinteillä. Jos meidän pitää
jäädä tänne kuudeksi viikoksi, niin tahtoisinpa, että ympärillämme
olisi jotain hauskempaakin nähtävänä.
Hauskuuteen ei ainakaan kuulune, että hukkaat täällä ylhäällä
hohtokiviristisi, Paula , vastasi täti solmien punaista samettinauhaa,
jossa säihkyvä risti riippui. Jo kolmannen kerran tulomme jälkeen
sidon nauhan. En tiedä, onko vika sinussa vai nauhassa, mutta sen
tiedän, että surisit sen hukkumista.