Pieni italialainen

Kirj.
Suomensi
Mandi Granfelt
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1911.
1. Hiljaisessa talossa.
2. Koulussa.
3. Vanhan opettajan viulu.
4. Kaukainen, kaunis, nimetön järvi.
5. Surutalo; mutta järvellä on nimi.
6. Rikon äiti.
7. Kallisarvoinen testamentti ja kallisarvoinen Isä meidän .
8. Sils-järven rannalla.
9. Salaperäinen tapaus.
10. Pitkä matka.
11. Kuljetaan eteenpäin.
13. Kaukaisen, kauniin järven rannalla.
14. Uusia ystäviä eikä vanhojakaan unohdeta.
15. Silvio toivoo oikein pontevasti.
16. Neuvo, joka oli monelle iloksi.
17. Vuorien poikki takaisin.
18. Kaksi iloista matkamiestä.
19. Pilviä kauniilla Gardajärvellä.
20. Vihdoin kotona.
21. Päivänpaistetta Gardajärvellä.
Hiljaisessa talossa.
Ylä-Engadinissa, Malojaan vievän tien varrella on yksinäinen, pieni,
Sils-niminen kylä. Kun sen kohdalla poiketaan tieltä kedon poikki
mennen, tullaan aivan vuorten juurelle pieneen paikkaan, jota sanotaan
Sils-Mariaksi. Hiukan erillään, keskellä ketoa, seisoi kaksi mökkiä
vastakkain. Kummassakin oli ikivanhat, puiset ovet ja hyvin pienet
ikkunat syvällä kiviseinissä. Toiseen niistä liittyi pienoinen
kasvitarha, jossa kasvoi vihanneksia ja sitä paitsi neljä kukkivaa
pensastakin; mutta nämä näyttivät laihoilta ja hinteliltä samaten kuin
muutkin kasvit. Toiseen ei kuulunut muuta kuin sivuseinustalla pieni
koppeli, josta kaksi kanaa asteli ulos ja sisään. Tämä mökki oli vielä
tuota toista melkoista pienempi ja sen puuovi vanhuuttaan aivan
mustaksi painunut.
Jok'ainoa aamu aivan samaan aikaan astui tästä ovesta suuri mies, jonka
oli pakko kumartua päästäkseen ulos. Suurella miehellä oli kiiltävän
musta tukka, mustat silmät, ja heti hienopiirteisestä nenästä lähtien
alkoi niin tuuhea, musta parta, ettei kasvoista paljon muuta näkynyt
kuin valkoiset hampaat, jotka parran seasta välkähtelivät, kun mies
joskus puhui; mutta hän puhui ani harvoin. Kaikki silseläiset tunsivat
hänet; kukaan ei kuitenkaan maininnut häntä nimeltä, vaan kaikki
sanoivat häntä Italialaiseksi . Hän läksi tavallisesti astumaan pitkin
kaitaista polkua Silseä kohti ja sieltä sitten ylöspäin Malojaan.
Malojassa tehtiin paljon maanteitä, ja siellä Italialainenkin oli
työssä. Mutta toisinaan hän ei lähtenytkään ylöspäin, vaan kääntyi St.
Mauritzin kylpypaikkaan vievälle tielle. Siellä usein rakennettiin
taloja, ja niin hänkin taas sai työtä. Hän viipyi siellä koko päivän ja
palasi mökillensä vasta illalla.