Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 3: Kylänluvut

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johannes Häyhä
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1894.
Valmistukset Lukusten edellä Kylänluvut Lopputoimet
Valmistukset
Sisältö: Lukusten ilmoitus. Sunnuntai-illan vietto. Sisäluvunopetus. Kankaan kutominen. Lasten lukuharjoitukset. Siivonteko. Leipominen. Vierasten tulo.
— No lapset, tukkajuhla on jo kuulutettu; harjoitelkaa nyt lukua ahkerasti, sanoi Niemelän lautamies tultuansa kirkosta laskiaissunnuntaina.
— Milloin se meille tulee? kysyi Mauno-setä uteliaasti.
— Nousevalla viikolla tiistaina, vastasi lautamies. Ja niin kuin viime vuonna määrättiin, se tulee nyt pidettäväksi meillä. Siksi pitää naisten tällä viikolla kutoa kankaansa loppuun, ja mitä ei kerkiä lopettaa, sen saa kääriä syrjälle ja viedä tupaseen. Lauantaina pitää olla liiat romut tuvasta pois ja maanantaiaamua vasten pestään tupa sekä sitten varustetaan kaikki mitä kylänlukuihin tarvitaan. Maanantai-iltana tulevat kylänlukuherrat meille yöksi.
— Mikä se tukkajuhla on? kysyi pieni Anni kiivetessään äitinsä syliin.
— Sittenhän sen, lapseni, saat nähdä, kun se tulee, vastasi äiti asettaessaan tytärtään polvilleen. Silloin meille tulee paljon ihmisiä monesta kylästä, koko lukukunnasta. Pappi, lukkari ja koulumestari tulevat luettamaan, ja kuka ei silloin osaa lukea, sitä tukistetaan. Sentähden sitä kutsutaan tukkajuhlaksi.