Kynäilijä

Helppotajuinen opas kirjoitusten sepittämisessä nuorisoseuroja, kansakoulun jatkokursseja ja itsekseen opiskelevia varten
Kirj.
Porvoossa, Werner Söderström, 1900.
Alkusana. I. Yleisiä perusteita. II. Alustavia töitä. III. Kokoonpano. IV. Esittäminen.
Aikana semmoisena, kuin nykyinen, jolloin kansan syvät rivit heräävät omintakeiseen kansalliseen ja yhteiskunnalliseen elämään, tarvitaan kynäilytaitoakin entistä enemmän, jopa siinä määrässä, että miltei joka miehen tulisi olla jonkunvertainen kynäniekka. Talonpojaltakin alkaa aika jo vaatia omaa liikekirjevaihtoa, taitoa laatia kokousten pöytäkirjoja, sanomalehtikirjoituksia ja kaikenlaisia asiapapereita, jopa julkisia puheita ja esitelmiä — muilla aloilla toimivista puhumattakaan.
Mutia taito — se ei ole joka miehen. Sanomalehtimiehenä on minulla kenties paremmin kuin millään muulla alalla ollut tilaisuus huomata miten puutteellisella kannalla kansamme tässä suhteessa vielä on. Mutta sen ohessa olen havainnut kuinka harras, ellen sanoisi itsepintainen, kansanmiehen ja varsinkin sen nuorison pyrkimys on päästä kynäilytaidon omistajaksi ja kuinka suuria edellytyksiä kansa tässä suhteessa omaa, kun vaan pikkuinenkaan hyväntahtoinen ohjaus tulee syrjästä avuksi sen pyrkimystä tukemaan.
Useimmissa tapauksissa on kuitenkin ollut pakko jäädä kaikkea ohjausta vaille, varsinkin kun mitään kansantajuista, itsekseen opiskeleville soveliasta opasta ei tähän saakka ole kielellämme ilmestynyt. Kun tämä puutteellisuus on tunnustettu siksi toistuvaksi, että parissa yleisessä nuorisoseurojen kokouksessakin semmoisen aikaansaaminen on lausuttu suotavaksi, ei ihmeteltäne jos allekirjoittanut rohkenee täten tehdä jonkunlaisen kokeen kipeimmän ensi tarpeen tyydyttämiseksi. Siltä kannalta tätä tekelettä arvosteltakoonkin, tietäen että myöhempi aika on synnyttävä paremmat opastajatkin.
Minä luotan nuorisoon, sen elpyneeseen haluun ja harrastukseen. Sillä on nykyaikana seuransa ja yhdistyksensä, ilta- ja jatkokurssinsa ynnä monet muut pyrkimyksensä. Ajattelen että tokko sitä laskettanee häveliäisyyden puutteeksi, jos itse suosittelen opustani edistysrientoisen nuorisomme kursseihin ja ehdotan oppaani esittämää ainetta kurssiaineeksi muiden joukkoon. Ja missä seuroja ja kursseja ei ole, siellä voi jokainen kirjasen johdolla ottaa tässä aineessa kurssin kotonaan, oman pöytänsä ääressä. Iloni olisi suuri, jos oppaani voisi päästä nuorisomme vaatimattomaksi toveriksi näitä »kurssi-iltoja» istuttaessa.